93,0

Oli se vähemmänkin vielä eilen, mutta pitäähän sitä kerran viikossa vähän herkutella. Olin koko viikon kaivannut Kouvolan lakua. Kai oli pienoinen koti-ikävä kyyniseen Kymenlaaksoon tai jotakin muuta
vastaavaa ja sitten kuin taivaan lahjana löysinkin täältä Joensuusta Papinkadun S-marketista 500g Kouvolan lakua (löytyy alimmalta hyllyltä irttareitten vierestä jos joku Joensuulainen nyt haluaa tätä Suomen parasta lakua päästä maistamaan). Enkä tosiaan edes kadu vaikka paino siitä nyt hetkellisesti heilahti hieman ylöspäin. Ja tässä vaiheessa pahoittelen kuvien puutetta. Ei ole kamera ollut kädessä oikeilla hetkillä, tai oikeastaan ollenkaan ;) Ehkä seuraavaan postaukseen sitten.

Lunta maassa ja pakkasta/nollakeli, jos tuota nyt voi lumeksi sanoa. Valkoista se kuitenkin on. Edison ei alkuun pitänyt tästä märästä ja kylmästä aineesta lainkaan, mutta tänään kun oli hieman viileämpi keli ja tuo omituinen valkoinen aine oli hieman kiinteämpää näin ne iloiset lumi-pentu-hyppelyt jotka Einsteiniltä jäivät kokonaan väliin. (Se kun ei innostunut lumesta koskaan)

Uusia suunnitelmia siintää horisontissa. Olen jo nyt uupumuksen keskellä saanut hieman kohdennettua voimavarojani niin, että olen päässyt vapiksen bänditoimintaan mukaan. Olen saanut siellä kokea sellaista tukea ja yhteenkuuluvuutta, mikä on ollut todella eheyttävää. Olen todella kiitollinen jokaisesta tässä poppoossa mukana olevasta ja siitä hyväksynnästä, jota olen saanut kokea. Ettei minun tarvitse esittää että kaikki on hyvin, eikä myöskään esittää että kaikki on huonosti. Voin tulla sellaisena kuin olen ja tehdä parhaani. En ole varmasti tämän kaiken keskellä mikään kaikista helpoin kosketinsoittaja-vokalisti, mutta kiitän suuresti kärsivällisyydestänne. Lisäksi sieltä saadut onnistumisen elämykset ja myöskin se, ettei virheisiin kuole, on tehnyt minulle todella hyvää.

Mutta niistä uusista suunnitelmista… Eivät ne ole kovin maailmaa mullistavia, mutta minun maailmani ne mullistavat. Olen päättänyt laatia itselleni selkeän aikataulun päivääni. Siihen ei tule sisältymään vielä toistaiseksi mitään ylitsepääsemättömän vaikeita asioita, vaan pikemminkin tasaisesti mukavia asioita, joille nyt varaan selkeästi aikaa jokaiseen päivään. Uskoisin rutiinin saavan minussa aikaan sen että saisin enemän asioita tehdyksi. Viimeisimpien viikkojen aikana, kun koko tämä sairaslomalaisen elämä on mennyt sängyn pohjalla makaamiseksi. Rutiini tuo myös turvaa ja siten uskoisin sen vähentävän ahdistuneisuutta.

Viimeyönä siis kaavailin seuraavaa:
8.00 Ylös ja koirien aamulenkki
10.00 Salille ja uimaan
14.00 Koirien päivälenkki
16.00 Rukous Raamattu Ylistys
18.00 Jotakin luovaa (kirjoittamista, säveltämistä, maalaamista)
20.00 Koirien iltalenkki
23.00 Unta palloon

94,0

11kg pudotettu. Kympin rajapyykin ylityksen jälkeen kävimme juhlimassa Tukholman risteilyllä äidin ja lukiokaverini kanssa ja ensimmäistä kertaa minä todella nautin tanssimisesta, kun oli joku kenen kanssa tanssia. Myös suhtautumiseni ruokaan oli täysin erilainen kuin aiemmilla risteilyillä; vaikka buffetpöydät notkuivat herkkuja, ei tarvinnut syödä itseään ähkyksi asti. Ei pidä syödä siksi "Koska tästä on maksettu 30e" vaan unohtaa raha ja pyrkiä syömään nautiskellen. Mielestäni onnistuin tässä tällä kertaa hyvin – jälkiruokaa tietenkään unohtamatta.

Tukholmassa koetettiin hieman erilaista lähestymistapaa. Emme lähteneet keskustaan shoppailemaan, vaan kävimme loggaamassa viisi kätköä terminaalin "lähistöltä" Molemmat matkakumppanini ihmettelivät päänsisäistä navigaattoriani, vaikka hetkittäin varsinkin äiti osoitti epäuskonsa valitsemiani
reittejä kohtaan. Silti kätköt löytyivät (yhtä kirkon kätköä lukuunottamatta) ja opastin porukkamme turvallisesti takaisin laivallekin.
Kuvassa näkyykin ensimmäinen kätkö jonka löysimme aivan näköalapaikan lähistöltä.

Joensuussa olemme keräilleet hymyjä keltaisella rukkaporukallamme. Eli ostinpa minä itsellenikin keltaisen rukka sadetakin. Onpa edes jotakin iloa kylmän kosteassa sateessa, vaikka edes vastaantulijoille. Edison kasvaa huimaa vauhtia! Ihan kauhistuttaa kuinka siitä pienestä oravasta näyttäisi sittenkin kasvavan koira.

Nyt viimepäivinä olemme myös uskaltautuneet koirapuistoon. Vaikka vielä rokotussuoja Edisonin osalta on vajaa. On kuitenkin todella tärkeää sosiaalistaa koira ajoissa ja nyt on vielä sen verran leutoja kelejä, että moinen onnistuu puistossa helposti. Pojat juoksee ja leikkii onnessaan puistossa ja puistosta lähteminen tuottaa enemmän ongelmia. Jos Einstein ja Edison saisivat päättää, olisimme puistossa varmaan koko päivän.

Yhäkin treeni on toisarvoinen asia, sillä voimat eivät moiseen riitä. Paino putoaa pelkällä ruokavaliolla ja koirien kanssa lenkkeilyllä tällä hetkellä. Pyrin keskittymään nyt uupumuksen keskellä asioihin joista saan mielihyvää – maalaaminen ja musiikki. Kuvassa ensimmäisiä akryyliväriyritelmiäni Neljä vuodenaikaa.

95,2

Oho! Ihan on unohtunut tänne kirjoitella, kun on ollut pentukiireitä. Takana on pari todella vaikeaa viikkoa ja uupumuksesta kärsineenä olen lähinnä nukkunut koko ajan. Eli eipä minulla olisi ollut juurikaan kerrottavaa. Tällä kertaa kuitenkin olin saanut terapiasta apua tuohon lohtusyönnin kitkemiseen. Pohdittiin, että mihin tunteeseen minä tarkalleen ottaen syön ja mitä minä sillä yritän korvata – huolenpidon kaipuu. Joitakin solmuja siis aukesi kun olen onnistunut kaiken uupumuksen keskellä pudottamaan painoa, vaikka itse treeni on jäänyt pois toistaiseksi. 

Tosiaan tässä välillä en ole kyennyt omatoimiseen treenaamiseen, mutta onneksi on ollut ystäviä, joiden kanssa on tullut sovittua erinäisiä liikunnallisia ajanvietteitä. Pitkälti vaeltamista kauniissa syksyisessä luonnossa siis varsinkin Kouvolan suunnalla tullut tehtyä. 

Syksyllä jokainen ilma on "koiranilma" kunhan varusteet vain ovat sen mukaiset :) 

Pentukuulumisia. Edison ja Einstein tulevat juttuun todella hyvin. Olen yllättänyt ne monta kertaa nukkumasta samalta tyynyltä, mutta koskaan en ole ehtinyt räpsäisemään kyseisestä suloisuudesta valokuvaa. Nyt sujuu myös lenkkeily molempien koirien kanssa kerralla. Alkuun oli todella raskasta, kun oli pakko käyttää molemmat koirat erikseen pihalla (tuntui etten mitään muuta tehnytkään koko päivänä)

Einsteinin vanhat pentuvaatteet ovat oikein sopivia Edille. Nyt pitää vain lähteä ostamaan Einsteinille isompia talvivaatteita. Talvi kun kerkesi jo kertaalleen yllättämään täällä Joensuussa.

Porvoon koiranäyttelyssä kävimme Einsteinin kanssa ja hyvinhän siellä menikin! JUN ERI1 SA PU2

SERT ROP-JUN Ja suomeksi siis Einstein sai arvostelukseen erinomaisen ja sertin arvoisen ja oli rotunsa paras juniori. Eteni kisaamaan paras uros kehään, jossa tuli toiseksi. Koska voittanut koira oli jo valio, Einstein sai sertin. Tämä oli Einsteinille jo toinen serti ja nyt ei siis enää tarvitsisi kuin se kolmas serti yli 2v koirana saada niin Einsteinistä tulisi Suomen muotovalio. Eli ensikesänä siis jahtaamaan sitä viimeistä sertiä. 

Käytiin myös epävirallisessa koiranäyttelyssä, MatchShowssa harjoittelemassa ja siellä sijoitus oli sinisten kolmanneksi. 

Ensiviikolla olisikin edessä ensimmäinen välipalkinto ihan vain minulle eli Tukholman reissu kivassa seurassa. :)  

97,3

Kyllä. Eilisestä aallonpohjasta paino nousi vähän ylöspäin. Pitkään mietin, että kirjoittaisinko minä ollenkaan tästä vaiko vain odottaisin, että milloin se putoaa alle edellisen postauslukeman. Mutta jotta tämä pysyisi aitona, pitää näistä "takapakeistakin" puhua. Itse sinällään en miellä tätä takapakiksi, sillä mielestäni viimeviikon pudotus oli jo epäterveissä lukemissa.

Väsynyt koko ajan. Se kuvaa viikkoani parhaiten. Tässä on nyt ollut kroonisen sairauteni lääkkeen vaihto meneillään juuri sen vuoksi, että edellinen lääke oletettavasti keräsi nestettä kroppaan ja nosti ruokahalua ja aiheutti itsessään jo ahdistusta. Rankin vaihe on meneillään; viikko täysin ilman lääkitystä. Haluaisin vain nukkua koko ajan, mutta se kierre oli katkaistava.

Mitä ihmettä oikein tapahtuikaan?

Joo ei me sitä vessapaperirullaa revitty, se oli naapuri.

Meitä on nyt täällä kolme. Minä, Einstein ja Edison. Kävin Einsteinin kasvattajan luona tiistaina ja sieltä sitten heräteostoksena lähti mukaan Edison joka itseasiassa täyttää tänään tasan 2kk. Pikkumies on antanut mulle yllättävän paljon voimaa tämän raskaan ajanjakson keskellä. On vain pakko nousta aamulla ylös ja viedä pihalle.

Vähän vieläkin toki sulattelen tapahtunutta ja taidan sulatella vielä pitkään. Musikaaliteemaisuus jatkuu virallisissa nimissä. Nyt minulla on Bonwild Phantom of the Opera "Einstein" ja Bonwild All That Jazz "Edison". Oopperan kummitus on lempimusikaalini, mutta eipä Chicago kovin kaukana perässä tule.

96,3

Ekaa kokonaista päivää kaksistaan :) 

Ohhoh! Sehän tuli alas äkkiä! Oli reaktio kun katsoin tänään vaa'an lukemaa.

Tänään tuli myös vuosi siitä, kun Einstein pitkän odotuksen jälkeen muutti "tyttönais-boksiini". Se on tämän tähänastisen elämäni onnellisin päivä vieläkin :) Laitanpa tähän päivityksen jonka Facebookkiin rustailin:

Vuosi sitten oli tähänastisen elämäni onnellisin päivä. Yksinäisyyteni muutti poistamaan pieni nappisilmä kuutostien päätepisteestä. Ne lempeät silmät on ilo nähdä jokaisena aamuna. On ihanaa että joku on niin onnellinen siitä että just minä heräsin.

Tää pieni on ollut mulle hengenpelastaja – pikkumusta enkeli. Se on saanut minut laskemaan irti ikävistä ajatuksista ja vienyt mut ulos katsomaan taivasta silloinkin kun en olisi jaksanut nousta sängystä saati lähteä neljän seinän ulkopuolelle.

Minä rakastan minun pientä Einsteiniani

Olen teknillistänyt dieettiäni. Miksi en käyttäisi apuvälineitä, kun niitä on saatavilla? Vanhan vaakani ruvettua temppuilemaan, hankin itselleni kehonkoostumusvaa'an, joka on suonut hieman tsemppiä lisää. Toki aina vertailu taulukoihin on ikävää. Onhan se ikävää lukea että on ylipainoinen. Mutta toisaalta lohdullista huomata, ettei ole kaikista pahimmassa päässä tai että on oman osionsa alarajoilla. 

Hankin myös paljon kehumani Sports Trackerin sykevyön. Sykevyöhän mulla on aiemminkin ollut, mutta ryhdyttyäni käyttämään Sports Trackeria jäi sykemittarin käyttö, sillä kaksien eri tulosten arviointi alkoi ärsyttää. Nytpä siis tulee kaikki tulokset samaan paikkaan, mikä on sangen mukavaa. 

Ruokavalion suhteen olen tehnyt itselleni uuden löydön; Smoothiet. Tässäpä tämänaamuinen resepti, jos tekee mieli kokeilla:

2dl Gefilus tropiikin hedelmät mehua (tai muuta hyvää hedelmäistä mehua) 

1/2 purkkia maitorahkaa 

1dl luonnonjugurttia 

jäisiä mansikoita ja vadelmia oman mielen mukaan 

Joskus käytän pakastettuja hedelmiä marjojen sijasta ja joskus lisään kuitua sekaan käyttämällä vehnäleseitä. Dieetti voi siis näyttää tältä: 

Eilen kävin treenin jälkeen vielä pelaamassa kaveriporukalla paintballia. Oli ihan tajuttoman hauskaa ja tämänpäiväistä pientä lukemaa varmasti selittää sekin, että treeniä tuli tuplasti enemmän. Lisäksi, kun jännität metsässä värikuulapyssy kourassa niin eiköhän kroppa polta pikkusen enemmän kaloreita. Nyt on nättejä pyöreitä mustelmia pitkin kroppaa, mutta oli se sen arvoista. Kiitos järjestäjälle siis! 

Kouvolan näyttelyssä tuli käytyä hakemassa Einsteinille vielä yksi JUN ERI1. Toivottavasti Porvoon näyttelyssä sitten vielä vähän paremmin. Mahdollisesti tässä välissä käydään parit MatchShow:t katsastamassa kun itsekin tahtoisin kehäkokemusta ;) 

Niin joo! Kouvolassakin tuli harrastettua extreme-urheilua Iinan kanssa. Käytiin seikkailemassa repovedellä ja loggaamassa 3 geokätköä sieltä. Minäkin jopa uskalsin mennä Lapinsalmen riippusillasta kahteen kertaan!!! 

Lapinsalmen riippusilta turkasen korkialla

Maailman huipulla

Katajalammen yksinäinen laulujoutsen

Kätköistä löydettyjä aarteita :) 

98,8

105kg

Aloittaessani 105 kiloisena tämän urakan, vakaasti päätin että ottaisin itsestäni kasvokuvan jokaisena iltana. No… Kyllä tuli unohdettua kyseinen projekti moneen otteeseen, mutta eilen se muistui mieleeni uudelleen. Se on kyllä todella lohdullista katsottavaa. Kun tuntuu ettei missään edisty ja ei itse muutosta huomaa, mutta kun kuvat laittaa vierekkäin, muutos on ilmeinen. Pyöreät kasvot kaventuvat ja saavat vähitellen oman kauniin muotonsa takaisin. Jo nyt 6kg kevyempänä kuvissa huomaa kasvojen muodossa selkeän eron. Pitääkin yrittää muistaa vertailla kuvia silloin kun tuntuu siltä, ettei edistystä ole tapahtunut ollenkaan. Silti matkaa on vielä paljon ja tiessä vielä monta kuoppaa.

99kg

Pari päivää sitten tuli maattua sielä kuopan pohjalla ja syötyä pahaan oloon niin kuin monta kertaa aiemmin. Tarvitsisin vaihtoehtoisia sen kaikista pahimman olon karkottajia. Nyt tuntuu kuitenkin, että vain ruoka (ja rasvainen/makea sellainen) auttaa silloin kun ei saa itseään sängystä ylös ja vain itkettää. Toisaalta myös moisen pahaan oloon syömisen jälkeen seuraavana päivänä on edessä morkkistreeni siitä pitsasta/jäätelöstä/tms. Eilen tulikin vedettyä kunnon morkkistreeni; aamu-uinti 1km, spinning 15min (8,5km), keskikroppa-jalkatreeni salilla 45min, iltauinti 1km.

Valmentajani pyysi minua piirtämään kuvan itsestäni kahden vuoden kuluttua. Millainen kroppa, asento, vaatteet… No minäpä luovana ihmisenä vein tämänkin ihan omalle tasolleen ja piirsin itsestäni paperinuken. Mitään ihmeellistä fitness-kroppaa en piirtänyt, sillä sellaista en halua. Nukellani ei ole six-packia, ei erottuvia lihaksia. Nukkeni on terve nuori nainen. Nyt motivaationpuutteen iskiessä piirrän muutaman vaatteen nukelleni kaappiin lisää. Ehkä parin vuoden päästä minullekin on yhtä helppo löytää vaatteita joissa näytän hyvältä.

Einstein sai isomman pedin. Mustissa ja Mirrissä oli kanta-asiakkaille -50% tarjouksessa tietyn valmistajan petejä, joten minäpä ostin 50% isomman pedin. Tai ehkä jopa suuremman. Tuolle pedille mahtuisi saksanpaimenkoirakin, mutta Einstein jaksaa vieläkin osoittaa mieltään sitä kuinka peti on vieläkin liian pieni (oikaisee itsensä ihan suoraksi ollessaan jossakin reunassa ja oi voi tassut ja kuono menevät reunan yli). Mutta pitäähän pienellä koiralla olla peti johon myös sen ego mahtuu.

Lähitulevaisuuden suunnitelmia… Ensi viikonloppuna olisi edessä Kouvolan koiranäyttely. Vaikka vannoin sen olevan tämän kesän viimeinen näyttely, sai "kesä" vielä jatkoa porvoon näyttelystä. Talveksi olen suunnitellut Voittaja-näyttelyä, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Äitini kanssa varattiin matka Tukholmaan lokakuun alkuun. Ainut vaatimus on että tuolloin pitäisi olla alle 95kg. Eiköhän tuo onnistu kunhan tahto vain riittää. Myös hovihandlerini Emmi saattanee lähteä kyseiseen reissuun mukaan palkkiona siitä, että tutustutti minut ja Einsteinin näyttelyiden ihmeelliseen maailmaan.

Loppuun vielä pari täällä julkaisematonta kuvaa Maailman Voittaja näyttelystä:

99,7

Stressiä, näyttelyitä, kipuja, repsahduksia, luovuttamisia… Niistä viimeisin viikkoni on pääosin koostunut. Näyttelykiireissä ei kerennyt ruokavaliota noudattamaan ja sitten ne huonot tavat jäivät näyttelyitten välillekin päälle. Lisäksi koko kroppa kipuilee eikä treenistä tahdo tulla siksi mitään. Nousisi edes kuume että voisi sairastaa kunnolla pois, ettei puolikuntoisena tarttisi taas pitkää aikaa viettää.

Nyt kuitenkin palailin kotiin Joensuuhun näyttelyitten jälkeen ja täällä treeni jatkuu astetta intensiivisempänä. Treenaaminenkin on mukavampaa kun vaihtoehtoina on muutakin kuin vain juoksu. Ruokavaliostakin on helpompi pitää kiinni, kun herkkuja ei yksinkertaisesti löydy kaapeista. Painon kanssa seilailin koko viimeviikon siinä satasen tuntumassa. Tänään viimein voin virallisesti sanoa että kaksinumeroisissa mennään ja takaisin kolminumeroisiin ei enää palata.

Monet ovat Facebookin puolella ihmetelleet mitä ihmettä tulospäivitykset tarkoittavat ja jatkossa sama hämmennys varmaan jatkuu tälläkin puolella, joten tässäpä pieni suomi-koiranäyttely-suomi sanakirja kursiivilla eli jos ei kiinnosta niin voit suoraan hypätä eteenpäin :)

Luokkia:

JUN=junioriluokka (9-18kk) 
NUO=nuorten luokka (15-24kk)
AVO=avoin luokka (yli 15kk) 
VAL=valioluokka (muotovalioille) 
VET=veteraaniluokka (yli 8vuotta) 

Laatuarvostelut: 
ERI=erinomainen (punainen) 
EH=erittäin hyvä (sininen) 
H=hyvä (keltainen) 
T=tyydyttävä (vihreä) 
HYL=hylätty (harmaa) 
EVA=ei voida arvostella (ruskea) 
SA=sertifikaatin arvoinen (vaaleanpunainen) 
annetaan yhdessä ERI:n kanssa. 

SA:n saaneet koirat etenevät PU/PN eli paras uros/narttu luokkaan, joista paras uros ja paras narttu jatkavat kisaamaan rotunsa parhaasta eli ROPista. Toiseksi tullut saa VSP:n eli vastakkaisen sukupuolen parhaan. 

SERT=sertifikaatti annetaan parhaalle urokselle/nartulle mikäli koira voi sen ottaa vastaan, jos koira on jo muotovalio siirtyy sertifikaatti toiseksi tulleelle jne. kunnes sertifikaatin saaja löytyy
VASERT=varasertifikaatti annetaan toiseksi tulleelle joka olisi saanut sertifikaatin, mikäli ensimmäiseksi tullut ei olisi voinut ottaa sitä vastaan.
CACIB=kansainvälinen sertifikaatti jaetaan samaan tapaan kuin yllä, mutta junioriluokan koira ei voi ottaa tätä vastaan 
VACA=kansainvälinen varasertifikaatti samaan tapaan kuin yllä, mutta junioriluokan koira ei voi ottaa tätä vastaan.

Muotovalio=Suomessa koira valioituu saatuaan kolmelta eri tuomarilta sertifikaatin joista kolmannen koira on saanut täytettyään 2 vuotta. 

Eli nyt voitkin yrittää ymmärtää itsenäisesti mitä tarkoittaa Einsteinin Kuopion tulospäivitys: 
JUN ERI2 SA PU2 VASERT
Vastaus blogitekstin lopussa ;) 

Noniin ja palataan takaisin aiheeseen. Maailman Voittaja näyttelyssä käytiin pyörähtämässä ja junioriluokan kolmanneksi sijoittui Einstein. Hyvinpä siis sujui sielläkin joskin titteli jäi saamatta. Nyt pidetään pieni tauko näyttelyistä ennen Kouvolan näyttelyä. Samalla treenaillaan miten kuljetaan nätisti hihnassa.

Tänään olisi luvassa vielä kuntosaleilua "valmentajan" johdolla (innolla ja pelonsekaisin tuntein odotan). Aamulenkillä kävin ja ihan häkellyin kuinka nopeasti olin ensimmäisen kilometrin juossut. Koko ajan nopenee ajat vaikka en sitä edes yritä. Onhan se kuitenkin niin, että koko ajan vähemmän kiloja kannettavana lenkillä ja koko ajan paranee kunto.

Vastaus Kuopion tulospäivitystä pähkäilleille: Junioriluokassa laatuarvosanalla erinomainen ja sertifikaatin arvoinen. Junioriluokassa sijoittui toiseksi ja eteni paras uros kehään, jossa myös sijoittui toiseksi. Ensimmäiseksi tullut vastaanotti sertin, joten Einstein vastaanotti vara-sertin. 

100,7

Lähellä ollaan siis jo yhden maagisen luvun rikkoutumista. Nyt alkaa olla viikko uutta elämää takana. "Valmentajani" ohjeita jotakuinkin noudattaen on tämä viikko kulunut ja tässäpä päivärutiini jota olen pyrkinyt vaihtelevalla menestyksellä noudattamaan:

08.00 Herätys

09.00 oma aamulenkki-haaste (30 min)

10.00 aamupala

11.30 omatekemä lounas

14.00 välipala

16.00 iltapäivän lenkki-haaste (45min)

17.00 päivällinen

20.00 iltapala

22.00 nukkumaan


Minut tuntevat ihmiset tietävät, että ongelmallisinta päivärutiinin noudattamisessa on ollut nukkumaanmenoaika ja heräämisaika ja tietysti erinäisten tapahtumien vuoksi näissä on ollut pakko luistaa hieman. Arkeeni ei myöskään koskaan ennen tätä ole pysyvästi kuulunut päivällinen – ei edes silloin kun olin lapsi, joten sekin vaatii totuttelua. Lisäksi tietysti rutiiniin kuuluvat koiran aamu ja iltalenkit sekä muut pienet ulkoilut.

Näin loppuviikosta lenkkeilyt alkavat jo luonnistua paremmin ja juoksemani matkat noissa ajoissa ovat pidentyneet. Tänäaamuna tulikin vahingossa painettua 40min lenkki ajatuksissaan kun en katsellut sen tarkemmin kelloa matkan varrella. Tietysti mukana lenkeillä yhäkin sports tracker sovellus, joka muuten on ilmainen ja suosittelen ehdottomasti ainakin kokeilemaan. Kuntosalilla äänikirja on vaihtunut
takaisin musiikiksi, mutta lenkeillä musiikki on vaihtunut äänikirjaksi. Lenkki menee paljon sutjakkaammin Keski Maassa örkkejä pakoon juostessa kuin kesähittien parissa helteessä.

Vähän haikea viikonloppu on ollut kun Einstein on ollut "kummitätinsä" mukana Kuopiossa Sawo Showssa. Einstein on kuulemma ollut erittäin reipas reissukoira. Yllä oleva kuva tuli ekana iltana viestissä Kuopiosta. Siinä hän esittelee parasta puoltaan. Miulla tässä se kamala ikävä on ollut. Tänään saan kuitenkin pikku silkkiturkkini takaisin ja olen siitä todella onnellinen :) Mitään kummoista menestystä ei Kuopiosta tullut, mutta harjoitusta ja kokemusta lisää. Viikolla edessä onkin terrierien erikoisnäyttely TerriEri ja maailman voittaja- näyttely WDS.

Painoa olisi voinut tippua enemmänkin, mutta juhlia pitää kun juhlaan on aihetta. Rakas Musalinjakämppikseni meni eilen naimisiin Paraisissa ja juhlat olivat mahtavat ja ruoka oli hyvää. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Aivan ihana pari. Mukavaa saada heidät Joensuuhun melkein naapuriin :)

Sitä itsekin alkoi taas haaveilemaan. Kaikki sanovat, että ei sillä ulkonäöllä ole väliä kun rakastuu, mutta minä olen ehkä hieman erimieltä. Olen niin monta kertaa saanut kokea sen, ettei minusta voida kuvitella mitään muuta kuin ystävää, "siskoa"… Minut nähdään kyllä kauniina, mutta ei sillä tavalla. Minun silmissäni nämä jäljellä olevat ylimääräiset kilot ovat minun ja rakkauden välissä. Tai osoittakoon hän sen sitten vääräksi ja ilmaantukoon aiemmin elämääni. Minä joka tapauksessa
tahdon tulla terveeksi ja saada haaveilemani talvihääni vielä jonakin päivänä oman prinssini vierellä.

101,8

Kyllähän se lähti, kun sille lähti jotakin tekemään. Alkuun vähän kehon herättelyä käymällä vähän pitemmillä lenkeillä koiran kanssa ja vähän kevyempää saleilua noin alkuun tottakai. Tuijottelin myös vähän sitä kaikkea mitä suuhun panin, mutta kyllähän sinne myös moskaa päätyi. Pyydän jo nyt anteeksi tekstin tulvaa, mutta suosittelen lukemaan loppuun asti, sillä sieltä löytynee odotettu ylläri :)

Mansikat on hyviä! Täytynee tänään tai huomenna käydä taas hakemassa lisää :) Ei mulla muuta tuosta kuvasta.

Niistä uusista tuulista jotakin. Minuun otti yhteyttä yksi blogini lukijoista, paikallinen urheilija joka tahtoi auttaa minua tässä projektissa. Otin tietysti avun vastaan ja pidin ruoka/uni/treeni-päiväkirjaa myös hänelle. Kummasti tuli korkeampi kynnys syödä mitään herkkuja, kun joku oikeasti syynää kaiken sen mitä viikon aikana on mahaansa mättänyt. Palautetta sain myös ruokavalioni yksipuolisuudesta. Päivärytmi oli myös ajoittain hanurillaan ja rutiinia syömisen suhteen ei ollut. Herkut johtuivat siitä kropan mielestä oli aika syödä jotakin, mutta kun aamiaista/lounasta/välipalaa/päivällistä ei kuulunut ajoissa niin tottahan siitä sokerin, rasvan ja suolan valtava tarve tulee.

Kaikelle voidaan kuitenkin tehdä jotakin! Tämä ihana auttajani tekee minulle nyt ruokaohjelman ja treenisuunnitelmia. En voi muuta sanoa kuin kiitos! Kuinka raskasta tämä olikaan ensimmäisellä kerralla, saati monet tuossa välissä pieleen menneet yritykset yksin. Nyt minun ei tarvitse yrittää enää yksin! :) Tottakai minua jännittää, että miulta kielletään jotakin sellaista mistä pidän tai että elämästäni tulee vaikeampaa kuin mitä se jo nyt on. Mutta minä tarvitsen tätä. Oman hyvinvointini ja jaksamisen takia minun on tehtävä niin paljon nyt, kun vielä pystyn.

Salilla kokeilin uutta lähestymistapaa. Ennen olen polkenut alkuverkat niin kovaa kuin lähtee korvanapeissa P.O.D. soiden. Musiikki toki on rytmittänyt treeniä ja antanut ihan omanlaistaan boostia. Tällä viikolla kuitenkin kokeilin jotakin muuta. Kuuntelin Taru Sormusten Herrasta, Sormuksen ritarit äänikirjaa. Eilen salitreenin aikana Frodo, Sam, Pippin ja Merri kerkesivät joutua ongelmiin vanhan Halavaisen kanssa, tavata Tom Bombadilin ja vaimonsa Kultamarjan, ja ihan penkkipunnerruksen viimevaiheessa Frodo, Sam, Pippin ja Merri joutuivat haudanhaamun vangeiksi Hautakeroilla. Omalla tavallaan äänikirjan kuuntelu sai aikaan sen, ettei salilta ollut niin kiire lähteä pois. "Jos nyt vielä siihen asti että tämä juttu raukeaa" ja sitten oltiinkin taas jännässä paikassa ja piti kuunnella edemmäs.

Einsteinille kuuluu hyvää joskin nämä helteet ovat käyneet sillekin jo tukaliksi, vaikka se lämmöstä pitääkin. Vedestä pikkukaveri ei pidä, mutta olen minä sen silti käynyt uittamassa ettei se ihan läkähtyisi. Einsteinillä on edessään iso näyttelyrupeama. Ensin on Sawo Show Kuopiossa (3 kansainvälistä koiranäyttelyä), sitten on TerriEri Helsingissä (Terrierien erikoisnäyttely ja tänävuonna World Terrier Show) ja tämän jälkeen viikonlopulle osuukin Maailman Voittaja Helsingissä. Kaikista näistä tuloksia odottelen innolla sillä pojusta on kasvanut upea enkkuterrieri.

Ja tästä upeasta enkkuterrieristä ehkäpä tulee lähivuosina isä! Tuli tuossa juteltua yhden kasvattajaystävän kanssa siitä, että tarvitsisin ulkoisenkin motivaattorin tähän painonpudotukseen. Mikä olisikaan sen parempi motivaattori kuin se, että saisin koiranpennun enkä mitä tahansa koiranpentua, vaan Einsteinin pojan… Edisonin :)

105

Uudet tuulet puhaltavat. Jotain jännää on kohta tapahtumassa – sen tiedän, mutten sitä mitä tapahtuu. Lopulta se on minulle hyväksi.

Loma teki hyvää ja pahaa. Sai jonkun viikon elää ihan stressivapaatakin elämää. Loppupuolella stressitaso kuitenkin nousi ja näin jälkikäteen omaa toimintaa tutkien, minä söin stressiin. Minä söin paljon ja moskaa.

Lomailun hinta oli kuitenkin korkea. Vaaka sanoi 105 hetki sitten ja täälä mie itken ku vaatteet ei mahdu päälle. Olen painavampi kuin koskaan ja sekös pahalta tuntuu. Lähden tästä lenkille, vaikka pää sannoo ittelle et oon niin ruma et pittäis vaan pysyä neljän seinän sisällä.

Lomaa

Kroppa ja pääkoppa ei kestänyt treeeniä ja tiukkaa ruokavaliota. Uusi vahvempi lääke laittoi turvottamaan. Seli seli. Nyt kuitenkin totesin, että salin ja uimahallin ollessa kiinni 10.7. asti, on treenaaminen todella vaikeaa. Päätin antaa itselleni lomaa. Paino tulee nousemaan, sehän on aivan selvä, mutta kyllä se sieltä lähtee sitten uudestaan alaskin tulemaan. Yritän olla ottamatta stressiä tästä.

Monet ovat minulle motkottaneet siitä, miten minun pitäisi keskittyä enemmän ruokavaliolla painonpudotukseen, varsinkin kun treenin kanssa tulee jatkuvasti ongelmia ja se heijastelee minulla sinne ruokavalion puolelle. Tosiasia kuitenkin on, että minun on melko mahdotonta pitää tiukasta ruokavaliosta kiinni ilman treeniä. Treeni kun on minulle se päivän "herkku". Lisäksi jokainen jomottava lihas omalla olemassaolollaan muistuttaa, että se suklaapatukka ei ole sen arvoista.

Joten sanotaanko näin: minä palaan 10.7. Siihen asti mennään arkiliikunnalla ja ajoittaisella spontaanilla juoksulenkkeilyllä sekä hieman löyhemmällä ruokavaliolla. Einstein pitänee ulkoilusta huolta :)

Einsteinistä puheen ollen. Poju pokkasi ensimmäisen sertinsä Kotkan Ruusu KV-näyttelystä ja oli ROP. Minä olin sangen onnellinen. On miulla vaan hiano koira :)

Sinä olet kaunis

Kesäflunssa. Hyvän treeniputken ja ruokavalion pisti jäihin flunssa. Kun et jaksa tehdä ruokaa saati kävellä juuri mihinkään paastoat ensin koko päivän ja illalla käyt hakemassa viimeisillä voimillasi
pitsan. Siihenhän se sitten meni ja painoa tuli takaisin. Helle saa kroppani vaatimaan aina jäätelöä ja sitäkin on tullut vedettyä naamaan enemmän kuin laki sallii.

Viime viikolla minulle iskivät myös ulkonäköpaineet. En nähnyt peilissä mitään kaunista. Näin lihavan naisen joka yritti vaatteilla peittää epätoivoisesti milloin mitäkin kohtaa kropastaan. Silloin minä ymmärsin, että numerot ja laihdutus olivat sumentaneet silmäni. Olinhan minä paljon paljon lihavampi ja huonossa kunnossa kun aikoinaan aloitin tämän prosessin ensimmäistä kertaa, mutta silti osasin silloin nähdä itseni kauniina.

Päätin olla itseni paras ystävä ja rakastaa itseäni niin paljon, että kysyin itseni puolesta ystäviltäni ja tuttaviltani, mitä he pitävät minussa kauniina (vastauksia tähän voi muuten vieläkin minulle lähettää). Päätin tehdä vastauksista kollaasin seinälleni, jotta itsekin oppisin näkemään itsessäni ne kauniit asiat, joita muut ihailevat.

Tällä kertaa olin erityisen kiitollinen ulkoiseen kauneuteeni liittyvistä asioista, sillä niitä tilanteeseeni eniten kaipasin. Yhdeltä ystävältäni sain jopa sellaisen vastauksen, johon täysin rehellisesti pystyin sanomaan, ettei kukaan koskaan ollut sanonut minulle niin kauniisti. Sen viestin pidän omana tietonani, mutta tässä muutamia muita rakkailta ystäviltäni:

Tiia: "Sun silmät, mahtava hymy ja hampaat! Rakastan sun naurua! Kasvojen ja hiusten värimaailma ja sun kädet. Koko olemus! Se miten laitat pääsi kallelleen joskus kun puhut tai kuuntelet. Musta se on rohkaisevaa ja ihmeellistä, miten sopusuhtaiselta sä näytät vaikka koetkin itsesi ylipainoiseksi. Musta sä olet äärettömän nätti jo noin saati sit kun voit paremmin kehossasi."

Ilkka: "Sulla on upeat silmät, säihkyvät silmät ja kaiken lisäksi sun hymy on upea, mutta hymyilet harmillisen vähän. Hymyile useammin! Se saa sut säihkymään! Ja sulla on upea iho. Kaikin puolin oikein ihana paketti. Äärettömän lahjakas ja monipuolinen nainen."

Naama: "Sulla on ihanat silmät ja suloinen hymy ja sul on tosi söpö nenä!" 

Nooa: "Nauru, iloisuus, muista huolehtiminen, lahjakkuus, lauluääni. Sussa on paljon kaunista, oot Jumalan kuva." 

Ida: "Sulla on tosi kauniit kasvonpiirteet. Ihanat siniset silmät, söpö nenä ja tosi nätit huulet poskipäistä puhumattakaan. Aina ihanan luonnollisen näköinen. Olet kaunis myös sisältä ja tosi rohkea ja upea nainen."

Tommi: "Sisin, se on kaikkein kauneinta sinussa. Osaat olla aito ja välität muista." 

Mitä tämä opetti minulle ja mitä toivon sinun tästä oppivan? Peilisi valehtelee samoin kuin vaakasi. On totta, että en luovuta vaan jatkan treenaamista, mutta nyt päätän lopettaa numeroihin tuijottamisen, sillä se vain musertaa minut. Kun et näe itseäsi kauniina, kysy muilta sillä he ovat nähneet sinut kauniina koko ajan.

Penninvenytystä

Onnistunut viikko takana ja tuntuu, että tästä vielä lähdetään liikkeelle. Treenit eivät vielä oikein suju,

mutta ruokavalion kanssa tehtiin taas pientä suunnan hienosäätöä. Annoskoot olivat salakavalasti kasvaneet taas liian suuriksi ja herkkuja oli tullut syötyä niin suruun kuin iloonkin – eli joka päivä jotakin ja vähän liikaa.

Tänään aamupaino oli 97kg ja aikaansaatuun pudotukseen (joka muuten lopulta taisi olla lähemmäs -2kg) olen äärimmäisen tyytyväinen.

Helteellä pitää muistaa juoda ja myöskin pitää muistaa, että silloin koneisto kuluttaa muutenkin enemmän kun koettaa viilentää kroppaa. Eli ei kannata lähtä liikaa rehkimään. Joten enpä minä rehkinyt, mutta onneksi koira ulkoilutti minua lämpöisässä kesäsäässä. Nyt sateen ja viileän ilman tullen voi taas starttailla treeniä vähän kovemmalla kädellä. 

Tiukemman rahatilanteen tultua huomasin, että on paljon helpompaa syödä terveellisesti silloin, kun on rahaa. Kun rahatilanne heikkenee, pitääkin miettiä vähän tarkemmin ostoksiaan. Mielestäni onnistuin tässä suhteellisen hyvin. Eilen kuitenkin sain kokea jotain aivan ihanaa välittämistä, kun ystäväni haki minut kauppaan ja lupasi maksaa ostokseni. Ja nyt siis jääkaappissani on muutakin kuin valo. Ei voi muuta sanoa kuin kiitos – ja sekin tuntuu aivan liian vähältä. 

Lohtusyömistä olen yrittänyt vähentää tukeutumalla enemmän ystäviini vaikeina hetkinä. Lisäksi olen päättänyt sosialisoitua vihdoin ja viimein. Minulla on ollut paha tapa jäädä neljän seinän sisään kökkimään ja minulle on ollut todella vaikeaa änkeä porukoihin mukaan. Tämä on kaiketi johtunut huonosta itsetunnosta. Olen pelännyt, että minusta ei pidetä. Olen pelännyt ulkopuoliseksi joutumisen tunnetta niin paljon, että olen vain suoraan jättäytynyt ulkopuolelle. Laitoin tälle stopin ja tietoisesti ryhdyin pakottamaan itseäni pois mukavuusalueeltani neljän seinän sisästä.

Loppuun vielä jaan viimeisimmän facepäivitykseni, johon sain epätavallisen hyvin kirjoitettua auki ajatukseni:

"Noin vuosi sitten alkoi tosi raskas vaihe miun elämässä ja tuntui että paskaa satoi niskaan jokapuolelta ja sataa sitä vieläkin. Mut onneks paska on hyvä kasvualusta kauniille kukille. Musta tuntuu et mie oon tän vuoden aikana kasvanu aivan valtavasti ja saanu nähdä konkreettisesti sen miten Jumala pitää huolta just vaikeiden aikojen keskellä. Vaikka tää tänhetkinen ahdinko jatkuis mun lopun elämän ajan, mie tiedän selviäväni tästä."

Aloitetaan alusta

Nyt ei auta muu kuin ottaa uusi startti ja painaa menneisyys unholaan. Aamupaino 98,5 kg motivaatio hukassa, mutta nyt pitää ryhtyä tekemään jotakin ettei kohta olla taas kolminumeroisissa luvuissa...

Siispä heitän palloa uudelleen teille rakkaat ystäväni. Tästä lähin ilmoitan aina aikomukseni mennä salille tai muualle liikkumaan ja tästä lähin seuraani saa liittyä tsemppaamaan, niin Joensuussa kuin Kouvolassa kuin missä ikinä olenkaan. Minä tarvitsen sitä.

En osaa nähdä itseäni kauniina. Peilistä näen jälleen vain lihavan ruman naisen. En jaksa nousta sängystä ylös, vaan jos saisin päättää nukkuisin kaiket päivät. Elämänilo kateissa – pitää lähteä etsimään sitä.

Raskas näyttelyviikonloppu takana aurinkoisessa Joensuussa. Tuloksena ERI 2 ja EH 2. Todella hyvältä tuntuu Imatran T:n jälkeen. SA jäi uupumaan karvattomuudesta, jonka yhä allekirjoitan. Emmi loisti taas handlerina ja Einsteinistä kuoriutui taas pikkudiiva. Auringonpaiste oli ihanan lämmin mutta lopputulos oli palanut iho jota tässä nyt sitten parannellaan.

Nyt loppuu ruikutus ja uusi elämä saa alkaa uudestaan. Tuu mukaan auttamaan ja karistetaan multa kilot sinne kaheksaankymppiin asti. Eiks jeh?

Motivaatio hukassa

Paino on noussut kaiken stressin keskellä taas uudestaan. Yritän syödä hyvin, mutta unohdan syödä ja sitten taas tulee ahmittua ihan mitä sattuu. Tällä hetkellä ollaan masennuksen kanssa siinä vaiheessa etten jaksa mitään. Minä vain makaan ja syön.

Tuotapikaa pitäisi lähteä koiran kanssa ulos. Sekään ei innosta ja 3km lenkit (ja sitäkin pidemmät seikkailulenkit) ovat jääneet unholaan ja tilalle ovat tulleet ulkona piipahtamiset ja ehkä 1km vaivaiset lenkit.

En jaksa huolehtia itsestäni, mutta silti paras paikka minulle olisi juurikin Joensuussa, missä minun on vain väkisin huolehdittava itsestäni ja kuljettava pyörällä. Näin tulisi edes arkiliikunnat hoidettua.

VG imi taas mehut. Tässä se nähtiin. Kyllähän siellä tuli taas liikuttua huomattavasti ja olihan se edellisvuotta kevyempi minulle selvästi kun kuntoa riittää ja penkistä nousee vähän enemmänkin kuin oma perse.

Aamulla kävin vaa'alla ja se heilahti taas sinne 96,6 tienoille. En enää luota tuohon vaakaan. Arviot heittelee +/-0,5kg ja muutosta ei tapahtunut vaikka vaihdoin paristot. Tällä nyt kuitenkin pakko mennä, kun muutakaan ei ole

Rukousaiheita: Ihmissuhdestressi, jaksamattomuus, syömisen unohtaminen.

Jotenkin yhtäkkiä olen niin yksin. Tarvitsisin enemmän tukea ystäviltäni Joensuussa jälleen, mutta yksi toisensa jälkeen ystäväni katoavat täältä omille kotipaikkakunnilleen kesäksi. Minä en katoa.

Einstein, pieni valopilkku mustassa elämässäni on perseillyt viimeisenpäälle viimeaikoina. Ja väsymyksen keskellä ei edes jaksa nauraa.

Anteeksi sekava ja vähäkuvainen teksti laitetaan nyt loppuun söpö koirakuva ja jäniskevennys.

Tulistunut taistelija

Näemmä pitää aina ensin suuttua itselleen ja kaikille muille kanssaeläjilleen, jotta voisi saada taas sen yliluonnollisen energiaboostin treenaamiseen. Kaksi päivää on ryömitty itsetunnon ja henkisen hyvinvoinnin kanssa parikymmentä metriä maan alla, ja tähän aamuun kasvaneeseen suunnattoman
suureen vihaan kulminoitui jo niin paljon energiaa, että päätin valjastaa sen treeniin.

Lupasin etten kirjoita tänne ennen kuin paino on pudonnut lukemaan 95. Noo sanottakoon, että treenin
jälkeen se oli 94,7 joten olettaisin sen pysyvän huomisaamuun kuitenkin siinä 95 tietämissä. Olen ylpeä itsestäni. Samaan aikaan häpeän kaikkia niitä tyhmyyksiä, mitä tuli erinäisiä ihmisiä ja itseään kohtaan tehtyä viimeisen kahden vuorokauden aikana. Pyydän nyt vielä virallisesti anteeksi itseltäni ja kaikilta muiltakin.

Salilla siis tein jälleen kerran keskikropan ja jalat, vaikka piti tehdä keskikroppa ja kädet. Jotenkin ei toi yläkroppatreeni jaksa kiinnostaa. Ehkä pitää alkaa siis sitä puolta treenaamaan käsipainoilla kotona.

Einsteinin kanssa käytiin näyttelyssä ja pojun karvattomuuden takia käytännössä saatiin tyydyttävä eikä siten päästy kilpailuluokkaan. Kävinkin siis treenin päätteeksi tänään hankkimassa pojulle pehmeän kaulapannan, ruokaa ja hoitavan shamppoon turkille. Näyttelyssä kuitenkin pikkujäpikkä esiintyi tavattoman hyvin ja pelasi hyvin yhteen hovihandlerini Emmin kanssa :) Kiitos vielä Emmi siule!

Jotenkin nyt on vain kaikin puolin kiitollinen olo. Aurinko paistaa niin ulkona kuin minun mielessänikin.