tiistai 22. huhtikuuta 2014

Tulistunut taistelija

Näemmä pitää aina ensin suuttua itselleen ja kaikille muille kanssaeläjilleen, jotta voisi saada taas sen yliluonnollisen energiaboostin treenaamiseen. Kaksi päivää on ryömitty itsetunnon ja henkisen hyvinvoinnin kanssa parikymmentä metriä maan alla, ja tähän aamuun kasvaneeseen suunnattoman
suureen vihaan kulminoitui jo niin paljon energiaa, että päätin valjastaa sen treeniin.

Lupasin etten kirjoita tänne ennen kuin paino on pudonnut lukemaan 95. Noo sanottakoon, että treenin
jälkeen se oli 94,7 joten olettaisin sen pysyvän huomisaamuun kuitenkin siinä 95 tietämissä. Olen ylpeä itsestäni. Samaan aikaan häpeän kaikkia niitä tyhmyyksiä, mitä tuli erinäisiä ihmisiä ja itseään kohtaan tehtyä viimeisen kahden vuorokauden aikana. Pyydän nyt vielä virallisesti anteeksi itseltäni ja kaikilta muiltakin.

Salilla siis tein jälleen kerran keskikropan ja jalat, vaikka piti tehdä keskikroppa ja kädet. Jotenkin ei toi yläkroppatreeni jaksa kiinnostaa. Ehkä pitää alkaa siis sitä puolta treenaamaan käsipainoilla kotona.

Einsteinin kanssa käytiin näyttelyssä ja pojun karvattomuuden takia käytännössä saatiin tyydyttävä eikä siten päästy kilpailuluokkaan. Kävinkin siis treenin päätteeksi tänään hankkimassa pojulle pehmeän kaulapannan, ruokaa ja hoitavan shamppoon turkille. Näyttelyssä kuitenkin pikkujäpikkä esiintyi tavattoman hyvin ja pelasi hyvin yhteen hovihandlerini Emmin kanssa :) Kiitos vielä Emmi siule!

Jotenkin nyt on vain kaikin puolin kiitollinen olo. Aurinko paistaa niin ulkona kuin minun mielessänikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti