100,7

Lähellä ollaan siis jo yhden maagisen luvun rikkoutumista. Nyt alkaa olla viikko uutta elämää takana. "Valmentajani" ohjeita jotakuinkin noudattaen on tämä viikko kulunut ja tässäpä päivärutiini jota olen pyrkinyt vaihtelevalla menestyksellä noudattamaan:

08.00 Herätys

09.00 oma aamulenkki-haaste (30 min)

10.00 aamupala

11.30 omatekemä lounas

14.00 välipala

16.00 iltapäivän lenkki-haaste (45min)

17.00 päivällinen

20.00 iltapala

22.00 nukkumaan


Minut tuntevat ihmiset tietävät, että ongelmallisinta päivärutiinin noudattamisessa on ollut nukkumaanmenoaika ja heräämisaika ja tietysti erinäisten tapahtumien vuoksi näissä on ollut pakko luistaa hieman. Arkeeni ei myöskään koskaan ennen tätä ole pysyvästi kuulunut päivällinen – ei edes silloin kun olin lapsi, joten sekin vaatii totuttelua. Lisäksi tietysti rutiiniin kuuluvat koiran aamu ja iltalenkit sekä muut pienet ulkoilut.

Näin loppuviikosta lenkkeilyt alkavat jo luonnistua paremmin ja juoksemani matkat noissa ajoissa ovat pidentyneet. Tänäaamuna tulikin vahingossa painettua 40min lenkki ajatuksissaan kun en katsellut sen tarkemmin kelloa matkan varrella. Tietysti mukana lenkeillä yhäkin sports tracker sovellus, joka muuten on ilmainen ja suosittelen ehdottomasti ainakin kokeilemaan. Kuntosalilla äänikirja on vaihtunut
takaisin musiikiksi, mutta lenkeillä musiikki on vaihtunut äänikirjaksi. Lenkki menee paljon sutjakkaammin Keski Maassa örkkejä pakoon juostessa kuin kesähittien parissa helteessä.

Vähän haikea viikonloppu on ollut kun Einstein on ollut "kummitätinsä" mukana Kuopiossa Sawo Showssa. Einstein on kuulemma ollut erittäin reipas reissukoira. Yllä oleva kuva tuli ekana iltana viestissä Kuopiosta. Siinä hän esittelee parasta puoltaan. Miulla tässä se kamala ikävä on ollut. Tänään saan kuitenkin pikku silkkiturkkini takaisin ja olen siitä todella onnellinen :) Mitään kummoista menestystä ei Kuopiosta tullut, mutta harjoitusta ja kokemusta lisää. Viikolla edessä onkin terrierien erikoisnäyttely TerriEri ja maailman voittaja- näyttely WDS.

Painoa olisi voinut tippua enemmänkin, mutta juhlia pitää kun juhlaan on aihetta. Rakas Musalinjakämppikseni meni eilen naimisiin Paraisissa ja juhlat olivat mahtavat ja ruoka oli hyvää. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Aivan ihana pari. Mukavaa saada heidät Joensuuhun melkein naapuriin :)

Sitä itsekin alkoi taas haaveilemaan. Kaikki sanovat, että ei sillä ulkonäöllä ole väliä kun rakastuu, mutta minä olen ehkä hieman erimieltä. Olen niin monta kertaa saanut kokea sen, ettei minusta voida kuvitella mitään muuta kuin ystävää, "siskoa"… Minut nähdään kyllä kauniina, mutta ei sillä tavalla. Minun silmissäni nämä jäljellä olevat ylimääräiset kilot ovat minun ja rakkauden välissä. Tai osoittakoon hän sen sitten vääräksi ja ilmaantukoon aiemmin elämääni. Minä joka tapauksessa
tahdon tulla terveeksi ja saada haaveilemani talvihääni vielä jonakin päivänä oman prinssini vierellä.