100,7

Lähellä ollaan siis jo yhden maagisen luvun rikkoutumista. Nyt alkaa olla viikko uutta elämää takana. "Valmentajani" ohjeita jotakuinkin noudattaen on tämä viikko kulunut ja tässäpä päivärutiini jota olen pyrkinyt vaihtelevalla menestyksellä noudattamaan:

08.00 Herätys

09.00 oma aamulenkki-haaste (30 min)

10.00 aamupala

11.30 omatekemä lounas

14.00 välipala

16.00 iltapäivän lenkki-haaste (45min)

17.00 päivällinen

20.00 iltapala

22.00 nukkumaan


Minut tuntevat ihmiset tietävät, että ongelmallisinta päivärutiinin noudattamisessa on ollut nukkumaanmenoaika ja heräämisaika ja tietysti erinäisten tapahtumien vuoksi näissä on ollut pakko luistaa hieman. Arkeeni ei myöskään koskaan ennen tätä ole pysyvästi kuulunut päivällinen – ei edes silloin kun olin lapsi, joten sekin vaatii totuttelua. Lisäksi tietysti rutiiniin kuuluvat koiran aamu ja iltalenkit sekä muut pienet ulkoilut.

Näin loppuviikosta lenkkeilyt alkavat jo luonnistua paremmin ja juoksemani matkat noissa ajoissa ovat pidentyneet. Tänäaamuna tulikin vahingossa painettua 40min lenkki ajatuksissaan kun en katsellut sen tarkemmin kelloa matkan varrella. Tietysti mukana lenkeillä yhäkin sports tracker sovellus, joka muuten on ilmainen ja suosittelen ehdottomasti ainakin kokeilemaan. Kuntosalilla äänikirja on vaihtunut
takaisin musiikiksi, mutta lenkeillä musiikki on vaihtunut äänikirjaksi. Lenkki menee paljon sutjakkaammin Keski Maassa örkkejä pakoon juostessa kuin kesähittien parissa helteessä.

Vähän haikea viikonloppu on ollut kun Einstein on ollut "kummitätinsä" mukana Kuopiossa Sawo Showssa. Einstein on kuulemma ollut erittäin reipas reissukoira. Yllä oleva kuva tuli ekana iltana viestissä Kuopiosta. Siinä hän esittelee parasta puoltaan. Miulla tässä se kamala ikävä on ollut. Tänään saan kuitenkin pikku silkkiturkkini takaisin ja olen siitä todella onnellinen :) Mitään kummoista menestystä ei Kuopiosta tullut, mutta harjoitusta ja kokemusta lisää. Viikolla edessä onkin terrierien erikoisnäyttely TerriEri ja maailman voittaja- näyttely WDS.

Painoa olisi voinut tippua enemmänkin, mutta juhlia pitää kun juhlaan on aihetta. Rakas Musalinjakämppikseni meni eilen naimisiin Paraisissa ja juhlat olivat mahtavat ja ruoka oli hyvää. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Aivan ihana pari. Mukavaa saada heidät Joensuuhun melkein naapuriin :)

Sitä itsekin alkoi taas haaveilemaan. Kaikki sanovat, että ei sillä ulkonäöllä ole väliä kun rakastuu, mutta minä olen ehkä hieman erimieltä. Olen niin monta kertaa saanut kokea sen, ettei minusta voida kuvitella mitään muuta kuin ystävää, "siskoa"… Minut nähdään kyllä kauniina, mutta ei sillä tavalla. Minun silmissäni nämä jäljellä olevat ylimääräiset kilot ovat minun ja rakkauden välissä. Tai osoittakoon hän sen sitten vääräksi ja ilmaantukoon aiemmin elämääni. Minä joka tapauksessa
tahdon tulla terveeksi ja saada haaveilemani talvihääni vielä jonakin päivänä oman prinssini vierellä.

101,8

Kyllähän se lähti, kun sille lähti jotakin tekemään. Alkuun vähän kehon herättelyä käymällä vähän pitemmillä lenkeillä koiran kanssa ja vähän kevyempää saleilua noin alkuun tottakai. Tuijottelin myös vähän sitä kaikkea mitä suuhun panin, mutta kyllähän sinne myös moskaa päätyi. Pyydän jo nyt anteeksi tekstin tulvaa, mutta suosittelen lukemaan loppuun asti, sillä sieltä löytynee odotettu ylläri :)

Mansikat on hyviä! Täytynee tänään tai huomenna käydä taas hakemassa lisää :) Ei mulla muuta tuosta kuvasta.

Niistä uusista tuulista jotakin. Minuun otti yhteyttä yksi blogini lukijoista, paikallinen urheilija joka tahtoi auttaa minua tässä projektissa. Otin tietysti avun vastaan ja pidin ruoka/uni/treeni-päiväkirjaa myös hänelle. Kummasti tuli korkeampi kynnys syödä mitään herkkuja, kun joku oikeasti syynää kaiken sen mitä viikon aikana on mahaansa mättänyt. Palautetta sain myös ruokavalioni yksipuolisuudesta. Päivärytmi oli myös ajoittain hanurillaan ja rutiinia syömisen suhteen ei ollut. Herkut johtuivat siitä kropan mielestä oli aika syödä jotakin, mutta kun aamiaista/lounasta/välipalaa/päivällistä ei kuulunut ajoissa niin tottahan siitä sokerin, rasvan ja suolan valtava tarve tulee.

Kaikelle voidaan kuitenkin tehdä jotakin! Tämä ihana auttajani tekee minulle nyt ruokaohjelman ja treenisuunnitelmia. En voi muuta sanoa kuin kiitos! Kuinka raskasta tämä olikaan ensimmäisellä kerralla, saati monet tuossa välissä pieleen menneet yritykset yksin. Nyt minun ei tarvitse yrittää enää yksin! :) Tottakai minua jännittää, että miulta kielletään jotakin sellaista mistä pidän tai että elämästäni tulee vaikeampaa kuin mitä se jo nyt on. Mutta minä tarvitsen tätä. Oman hyvinvointini ja jaksamisen takia minun on tehtävä niin paljon nyt, kun vielä pystyn.

Salilla kokeilin uutta lähestymistapaa. Ennen olen polkenut alkuverkat niin kovaa kuin lähtee korvanapeissa P.O.D. soiden. Musiikki toki on rytmittänyt treeniä ja antanut ihan omanlaistaan boostia. Tällä viikolla kuitenkin kokeilin jotakin muuta. Kuuntelin Taru Sormusten Herrasta, Sormuksen ritarit äänikirjaa. Eilen salitreenin aikana Frodo, Sam, Pippin ja Merri kerkesivät joutua ongelmiin vanhan Halavaisen kanssa, tavata Tom Bombadilin ja vaimonsa Kultamarjan, ja ihan penkkipunnerruksen viimevaiheessa Frodo, Sam, Pippin ja Merri joutuivat haudanhaamun vangeiksi Hautakeroilla. Omalla tavallaan äänikirjan kuuntelu sai aikaan sen, ettei salilta ollut niin kiire lähteä pois. "Jos nyt vielä siihen asti että tämä juttu raukeaa" ja sitten oltiinkin taas jännässä paikassa ja piti kuunnella edemmäs.

Einsteinille kuuluu hyvää joskin nämä helteet ovat käyneet sillekin jo tukaliksi, vaikka se lämmöstä pitääkin. Vedestä pikkukaveri ei pidä, mutta olen minä sen silti käynyt uittamassa ettei se ihan läkähtyisi. Einsteinillä on edessään iso näyttelyrupeama. Ensin on Sawo Show Kuopiossa (3 kansainvälistä koiranäyttelyä), sitten on TerriEri Helsingissä (Terrierien erikoisnäyttely ja tänävuonna World Terrier Show) ja tämän jälkeen viikonlopulle osuukin Maailman Voittaja Helsingissä. Kaikista näistä tuloksia odottelen innolla sillä pojusta on kasvanut upea enkkuterrieri.

Ja tästä upeasta enkkuterrieristä ehkäpä tulee lähivuosina isä! Tuli tuossa juteltua yhden kasvattajaystävän kanssa siitä, että tarvitsisin ulkoisenkin motivaattorin tähän painonpudotukseen. Mikä olisikaan sen parempi motivaattori kuin se, että saisin koiranpennun enkä mitä tahansa koiranpentua, vaan Einsteinin pojan… Edisonin :)

105

Uudet tuulet puhaltavat. Jotain jännää on kohta tapahtumassa – sen tiedän, mutten sitä mitä tapahtuu. Lopulta se on minulle hyväksi.

Loma teki hyvää ja pahaa. Sai jonkun viikon elää ihan stressivapaatakin elämää. Loppupuolella stressitaso kuitenkin nousi ja näin jälkikäteen omaa toimintaa tutkien, minä söin stressiin. Minä söin paljon ja moskaa.

Lomailun hinta oli kuitenkin korkea. Vaaka sanoi 105 hetki sitten ja täälä mie itken ku vaatteet ei mahdu päälle. Olen painavampi kuin koskaan ja sekös pahalta tuntuu. Lähden tästä lenkille, vaikka pää sannoo ittelle et oon niin ruma et pittäis vaan pysyä neljän seinän sisällä.

Lomaa

Kroppa ja pääkoppa ei kestänyt treeeniä ja tiukkaa ruokavaliota. Uusi vahvempi lääke laittoi turvottamaan. Seli seli. Nyt kuitenkin totesin, että salin ja uimahallin ollessa kiinni 10.7. asti, on treenaaminen todella vaikeaa. Päätin antaa itselleni lomaa. Paino tulee nousemaan, sehän on aivan selvä, mutta kyllä se sieltä lähtee sitten uudestaan alaskin tulemaan. Yritän olla ottamatta stressiä tästä.

Monet ovat minulle motkottaneet siitä, miten minun pitäisi keskittyä enemmän ruokavaliolla painonpudotukseen, varsinkin kun treenin kanssa tulee jatkuvasti ongelmia ja se heijastelee minulla sinne ruokavalion puolelle. Tosiasia kuitenkin on, että minun on melko mahdotonta pitää tiukasta ruokavaliosta kiinni ilman treeniä. Treeni kun on minulle se päivän "herkku". Lisäksi jokainen jomottava lihas omalla olemassaolollaan muistuttaa, että se suklaapatukka ei ole sen arvoista.

Joten sanotaanko näin: minä palaan 10.7. Siihen asti mennään arkiliikunnalla ja ajoittaisella spontaanilla juoksulenkkeilyllä sekä hieman löyhemmällä ruokavaliolla. Einstein pitänee ulkoilusta huolta :)

Einsteinistä puheen ollen. Poju pokkasi ensimmäisen sertinsä Kotkan Ruusu KV-näyttelystä ja oli ROP. Minä olin sangen onnellinen. On miulla vaan hiano koira :)

Sinä olet kaunis

Kesäflunssa. Hyvän treeniputken ja ruokavalion pisti jäihin flunssa. Kun et jaksa tehdä ruokaa saati kävellä juuri mihinkään paastoat ensin koko päivän ja illalla käyt hakemassa viimeisillä voimillasi
pitsan. Siihenhän se sitten meni ja painoa tuli takaisin. Helle saa kroppani vaatimaan aina jäätelöä ja sitäkin on tullut vedettyä naamaan enemmän kuin laki sallii.

Viime viikolla minulle iskivät myös ulkonäköpaineet. En nähnyt peilissä mitään kaunista. Näin lihavan naisen joka yritti vaatteilla peittää epätoivoisesti milloin mitäkin kohtaa kropastaan. Silloin minä ymmärsin, että numerot ja laihdutus olivat sumentaneet silmäni. Olinhan minä paljon paljon lihavampi ja huonossa kunnossa kun aikoinaan aloitin tämän prosessin ensimmäistä kertaa, mutta silti osasin silloin nähdä itseni kauniina.

Päätin olla itseni paras ystävä ja rakastaa itseäni niin paljon, että kysyin itseni puolesta ystäviltäni ja tuttaviltani, mitä he pitävät minussa kauniina (vastauksia tähän voi muuten vieläkin minulle lähettää). Päätin tehdä vastauksista kollaasin seinälleni, jotta itsekin oppisin näkemään itsessäni ne kauniit asiat, joita muut ihailevat.

Tällä kertaa olin erityisen kiitollinen ulkoiseen kauneuteeni liittyvistä asioista, sillä niitä tilanteeseeni eniten kaipasin. Yhdeltä ystävältäni sain jopa sellaisen vastauksen, johon täysin rehellisesti pystyin sanomaan, ettei kukaan koskaan ollut sanonut minulle niin kauniisti. Sen viestin pidän omana tietonani, mutta tässä muutamia muita rakkailta ystäviltäni:

Tiia: "Sun silmät, mahtava hymy ja hampaat! Rakastan sun naurua! Kasvojen ja hiusten värimaailma ja sun kädet. Koko olemus! Se miten laitat pääsi kallelleen joskus kun puhut tai kuuntelet. Musta se on rohkaisevaa ja ihmeellistä, miten sopusuhtaiselta sä näytät vaikka koetkin itsesi ylipainoiseksi. Musta sä olet äärettömän nätti jo noin saati sit kun voit paremmin kehossasi."

Ilkka: "Sulla on upeat silmät, säihkyvät silmät ja kaiken lisäksi sun hymy on upea, mutta hymyilet harmillisen vähän. Hymyile useammin! Se saa sut säihkymään! Ja sulla on upea iho. Kaikin puolin oikein ihana paketti. Äärettömän lahjakas ja monipuolinen nainen."

Naama: "Sulla on ihanat silmät ja suloinen hymy ja sul on tosi söpö nenä!" 

Nooa: "Nauru, iloisuus, muista huolehtiminen, lahjakkuus, lauluääni. Sussa on paljon kaunista, oot Jumalan kuva." 

Ida: "Sulla on tosi kauniit kasvonpiirteet. Ihanat siniset silmät, söpö nenä ja tosi nätit huulet poskipäistä puhumattakaan. Aina ihanan luonnollisen näköinen. Olet kaunis myös sisältä ja tosi rohkea ja upea nainen."

Tommi: "Sisin, se on kaikkein kauneinta sinussa. Osaat olla aito ja välität muista." 

Mitä tämä opetti minulle ja mitä toivon sinun tästä oppivan? Peilisi valehtelee samoin kuin vaakasi. On totta, että en luovuta vaan jatkan treenaamista, mutta nyt päätän lopettaa numeroihin tuijottamisen, sillä se vain musertaa minut. Kun et näe itseäsi kauniina, kysy muilta sillä he ovat nähneet sinut kauniina koko ajan.

Penninvenytystä

Onnistunut viikko takana ja tuntuu, että tästä vielä lähdetään liikkeelle. Treenit eivät vielä oikein suju,

mutta ruokavalion kanssa tehtiin taas pientä suunnan hienosäätöä. Annoskoot olivat salakavalasti kasvaneet taas liian suuriksi ja herkkuja oli tullut syötyä niin suruun kuin iloonkin – eli joka päivä jotakin ja vähän liikaa.

Tänään aamupaino oli 97kg ja aikaansaatuun pudotukseen (joka muuten lopulta taisi olla lähemmäs -2kg) olen äärimmäisen tyytyväinen.

Helteellä pitää muistaa juoda ja myöskin pitää muistaa, että silloin koneisto kuluttaa muutenkin enemmän kun koettaa viilentää kroppaa. Eli ei kannata lähtä liikaa rehkimään. Joten enpä minä rehkinyt, mutta onneksi koira ulkoilutti minua lämpöisässä kesäsäässä. Nyt sateen ja viileän ilman tullen voi taas starttailla treeniä vähän kovemmalla kädellä. 

Tiukemman rahatilanteen tultua huomasin, että on paljon helpompaa syödä terveellisesti silloin, kun on rahaa. Kun rahatilanne heikkenee, pitääkin miettiä vähän tarkemmin ostoksiaan. Mielestäni onnistuin tässä suhteellisen hyvin. Eilen kuitenkin sain kokea jotain aivan ihanaa välittämistä, kun ystäväni haki minut kauppaan ja lupasi maksaa ostokseni. Ja nyt siis jääkaappissani on muutakin kuin valo. Ei voi muuta sanoa kuin kiitos – ja sekin tuntuu aivan liian vähältä. 

Lohtusyömistä olen yrittänyt vähentää tukeutumalla enemmän ystäviini vaikeina hetkinä. Lisäksi olen päättänyt sosialisoitua vihdoin ja viimein. Minulla on ollut paha tapa jäädä neljän seinän sisään kökkimään ja minulle on ollut todella vaikeaa änkeä porukoihin mukaan. Tämä on kaiketi johtunut huonosta itsetunnosta. Olen pelännyt, että minusta ei pidetä. Olen pelännyt ulkopuoliseksi joutumisen tunnetta niin paljon, että olen vain suoraan jättäytynyt ulkopuolelle. Laitoin tälle stopin ja tietoisesti ryhdyin pakottamaan itseäni pois mukavuusalueeltani neljän seinän sisästä.

Loppuun vielä jaan viimeisimmän facepäivitykseni, johon sain epätavallisen hyvin kirjoitettua auki ajatukseni:

"Noin vuosi sitten alkoi tosi raskas vaihe miun elämässä ja tuntui että paskaa satoi niskaan jokapuolelta ja sataa sitä vieläkin. Mut onneks paska on hyvä kasvualusta kauniille kukille. Musta tuntuu et mie oon tän vuoden aikana kasvanu aivan valtavasti ja saanu nähdä konkreettisesti sen miten Jumala pitää huolta just vaikeiden aikojen keskellä. Vaikka tää tänhetkinen ahdinko jatkuis mun lopun elämän ajan, mie tiedän selviäväni tästä."

Aloitetaan alusta

Nyt ei auta muu kuin ottaa uusi startti ja painaa menneisyys unholaan. Aamupaino 98,5 kg motivaatio hukassa, mutta nyt pitää ryhtyä tekemään jotakin ettei kohta olla taas kolminumeroisissa luvuissa...

Siispä heitän palloa uudelleen teille rakkaat ystäväni. Tästä lähin ilmoitan aina aikomukseni mennä salille tai muualle liikkumaan ja tästä lähin seuraani saa liittyä tsemppaamaan, niin Joensuussa kuin Kouvolassa kuin missä ikinä olenkaan. Minä tarvitsen sitä.

En osaa nähdä itseäni kauniina. Peilistä näen jälleen vain lihavan ruman naisen. En jaksa nousta sängystä ylös, vaan jos saisin päättää nukkuisin kaiket päivät. Elämänilo kateissa – pitää lähteä etsimään sitä.

Raskas näyttelyviikonloppu takana aurinkoisessa Joensuussa. Tuloksena ERI 2 ja EH 2. Todella hyvältä tuntuu Imatran T:n jälkeen. SA jäi uupumaan karvattomuudesta, jonka yhä allekirjoitan. Emmi loisti taas handlerina ja Einsteinistä kuoriutui taas pikkudiiva. Auringonpaiste oli ihanan lämmin mutta lopputulos oli palanut iho jota tässä nyt sitten parannellaan.

Nyt loppuu ruikutus ja uusi elämä saa alkaa uudestaan. Tuu mukaan auttamaan ja karistetaan multa kilot sinne kaheksaankymppiin asti. Eiks jeh?