Penninvenytystä

Onnistunut viikko takana ja tuntuu, että tästä vielä lähdetään liikkeelle. Treenit eivät vielä oikein suju,

mutta ruokavalion kanssa tehtiin taas pientä suunnan hienosäätöä. Annoskoot olivat salakavalasti kasvaneet taas liian suuriksi ja herkkuja oli tullut syötyä niin suruun kuin iloonkin – eli joka päivä jotakin ja vähän liikaa.

Tänään aamupaino oli 97kg ja aikaansaatuun pudotukseen (joka muuten lopulta taisi olla lähemmäs -2kg) olen äärimmäisen tyytyväinen.

Helteellä pitää muistaa juoda ja myöskin pitää muistaa, että silloin koneisto kuluttaa muutenkin enemmän kun koettaa viilentää kroppaa. Eli ei kannata lähtä liikaa rehkimään. Joten enpä minä rehkinyt, mutta onneksi koira ulkoilutti minua lämpöisässä kesäsäässä. Nyt sateen ja viileän ilman tullen voi taas starttailla treeniä vähän kovemmalla kädellä. 

Tiukemman rahatilanteen tultua huomasin, että on paljon helpompaa syödä terveellisesti silloin, kun on rahaa. Kun rahatilanne heikkenee, pitääkin miettiä vähän tarkemmin ostoksiaan. Mielestäni onnistuin tässä suhteellisen hyvin. Eilen kuitenkin sain kokea jotain aivan ihanaa välittämistä, kun ystäväni haki minut kauppaan ja lupasi maksaa ostokseni. Ja nyt siis jääkaappissani on muutakin kuin valo. Ei voi muuta sanoa kuin kiitos – ja sekin tuntuu aivan liian vähältä. 

Lohtusyömistä olen yrittänyt vähentää tukeutumalla enemmän ystäviini vaikeina hetkinä. Lisäksi olen päättänyt sosialisoitua vihdoin ja viimein. Minulla on ollut paha tapa jäädä neljän seinän sisään kökkimään ja minulle on ollut todella vaikeaa änkeä porukoihin mukaan. Tämä on kaiketi johtunut huonosta itsetunnosta. Olen pelännyt, että minusta ei pidetä. Olen pelännyt ulkopuoliseksi joutumisen tunnetta niin paljon, että olen vain suoraan jättäytynyt ulkopuolelle. Laitoin tälle stopin ja tietoisesti ryhdyin pakottamaan itseäni pois mukavuusalueeltani neljän seinän sisästä.

Loppuun vielä jaan viimeisimmän facepäivitykseni, johon sain epätavallisen hyvin kirjoitettua auki ajatukseni:

"Noin vuosi sitten alkoi tosi raskas vaihe miun elämässä ja tuntui että paskaa satoi niskaan jokapuolelta ja sataa sitä vieläkin. Mut onneks paska on hyvä kasvualusta kauniille kukille. Musta tuntuu et mie oon tän vuoden aikana kasvanu aivan valtavasti ja saanu nähdä konkreettisesti sen miten Jumala pitää huolta just vaikeiden aikojen keskellä. Vaikka tää tänhetkinen ahdinko jatkuis mun lopun elämän ajan, mie tiedän selviäväni tästä."

Aloitetaan alusta

Nyt ei auta muu kuin ottaa uusi startti ja painaa menneisyys unholaan. Aamupaino 98,5 kg motivaatio hukassa, mutta nyt pitää ryhtyä tekemään jotakin ettei kohta olla taas kolminumeroisissa luvuissa...

Siispä heitän palloa uudelleen teille rakkaat ystäväni. Tästä lähin ilmoitan aina aikomukseni mennä salille tai muualle liikkumaan ja tästä lähin seuraani saa liittyä tsemppaamaan, niin Joensuussa kuin Kouvolassa kuin missä ikinä olenkaan. Minä tarvitsen sitä.

En osaa nähdä itseäni kauniina. Peilistä näen jälleen vain lihavan ruman naisen. En jaksa nousta sängystä ylös, vaan jos saisin päättää nukkuisin kaiket päivät. Elämänilo kateissa – pitää lähteä etsimään sitä.

Raskas näyttelyviikonloppu takana aurinkoisessa Joensuussa. Tuloksena ERI 2 ja EH 2. Todella hyvältä tuntuu Imatran T:n jälkeen. SA jäi uupumaan karvattomuudesta, jonka yhä allekirjoitan. Emmi loisti taas handlerina ja Einsteinistä kuoriutui taas pikkudiiva. Auringonpaiste oli ihanan lämmin mutta lopputulos oli palanut iho jota tässä nyt sitten parannellaan.

Nyt loppuu ruikutus ja uusi elämä saa alkaa uudestaan. Tuu mukaan auttamaan ja karistetaan multa kilot sinne kaheksaankymppiin asti. Eiks jeh?

Motivaatio hukassa

Paino on noussut kaiken stressin keskellä taas uudestaan. Yritän syödä hyvin, mutta unohdan syödä ja sitten taas tulee ahmittua ihan mitä sattuu. Tällä hetkellä ollaan masennuksen kanssa siinä vaiheessa etten jaksa mitään. Minä vain makaan ja syön.

Tuotapikaa pitäisi lähteä koiran kanssa ulos. Sekään ei innosta ja 3km lenkit (ja sitäkin pidemmät seikkailulenkit) ovat jääneet unholaan ja tilalle ovat tulleet ulkona piipahtamiset ja ehkä 1km vaivaiset lenkit.

En jaksa huolehtia itsestäni, mutta silti paras paikka minulle olisi juurikin Joensuussa, missä minun on vain väkisin huolehdittava itsestäni ja kuljettava pyörällä. Näin tulisi edes arkiliikunnat hoidettua.

VG imi taas mehut. Tässä se nähtiin. Kyllähän siellä tuli taas liikuttua huomattavasti ja olihan se edellisvuotta kevyempi minulle selvästi kun kuntoa riittää ja penkistä nousee vähän enemmänkin kuin oma perse.

Aamulla kävin vaa'alla ja se heilahti taas sinne 96,6 tienoille. En enää luota tuohon vaakaan. Arviot heittelee +/-0,5kg ja muutosta ei tapahtunut vaikka vaihdoin paristot. Tällä nyt kuitenkin pakko mennä, kun muutakaan ei ole

Rukousaiheita: Ihmissuhdestressi, jaksamattomuus, syömisen unohtaminen.

Jotenkin yhtäkkiä olen niin yksin. Tarvitsisin enemmän tukea ystäviltäni Joensuussa jälleen, mutta yksi toisensa jälkeen ystäväni katoavat täältä omille kotipaikkakunnilleen kesäksi. Minä en katoa.

Einstein, pieni valopilkku mustassa elämässäni on perseillyt viimeisenpäälle viimeaikoina. Ja väsymyksen keskellä ei edes jaksa nauraa.

Anteeksi sekava ja vähäkuvainen teksti laitetaan nyt loppuun söpö koirakuva ja jäniskevennys.

Tulistunut taistelija

Näemmä pitää aina ensin suuttua itselleen ja kaikille muille kanssaeläjilleen, jotta voisi saada taas sen yliluonnollisen energiaboostin treenaamiseen. Kaksi päivää on ryömitty itsetunnon ja henkisen hyvinvoinnin kanssa parikymmentä metriä maan alla, ja tähän aamuun kasvaneeseen suunnattoman
suureen vihaan kulminoitui jo niin paljon energiaa, että päätin valjastaa sen treeniin.

Lupasin etten kirjoita tänne ennen kuin paino on pudonnut lukemaan 95. Noo sanottakoon, että treenin
jälkeen se oli 94,7 joten olettaisin sen pysyvän huomisaamuun kuitenkin siinä 95 tietämissä. Olen ylpeä itsestäni. Samaan aikaan häpeän kaikkia niitä tyhmyyksiä, mitä tuli erinäisiä ihmisiä ja itseään kohtaan tehtyä viimeisen kahden vuorokauden aikana. Pyydän nyt vielä virallisesti anteeksi itseltäni ja kaikilta muiltakin.

Salilla siis tein jälleen kerran keskikropan ja jalat, vaikka piti tehdä keskikroppa ja kädet. Jotenkin ei toi yläkroppatreeni jaksa kiinnostaa. Ehkä pitää alkaa siis sitä puolta treenaamaan käsipainoilla kotona.

Einsteinin kanssa käytiin näyttelyssä ja pojun karvattomuuden takia käytännössä saatiin tyydyttävä eikä siten päästy kilpailuluokkaan. Kävinkin siis treenin päätteeksi tänään hankkimassa pojulle pehmeän kaulapannan, ruokaa ja hoitavan shamppoon turkille. Näyttelyssä kuitenkin pikkujäpikkä esiintyi tavattoman hyvin ja pelasi hyvin yhteen hovihandlerini Emmin kanssa :) Kiitos vielä Emmi siule!

Jotenkin nyt on vain kaikin puolin kiitollinen olo. Aurinko paistaa niin ulkona kuin minun mielessänikin.

Jojoilua ja motivaation puutetta

"Ei se nyt yhdestä pitsasta"
"Jos mie nyt vaan tän kerran"
"Pitäähän sitä välillä herkutella"
"No aina ei jaksa pitkää lenkkiä"
"Ei se haittaa, huomenna sit"

Nämä lauseet ovat tulleet omalla kohdallani viimeaikoina turhan usein ja sehän näkyi aamulla vaa'assa… 96kg. Kilo tuli takaisin kaikesta juoksemisesta ja lenkkeilystä huolimatta. Eilen olin illalla väsynyt ja keskittyminen herpaantui ja niin vain kotiin tullessani edessäni oli pian taas tyhjä pitsalaatikko. Nyt ei auta muu kuin laittaa uudestaan tsemppi päälle ja sanoa, että seuraava teksti tulee kun olen pudottanut seuraavan kilon. Toivottavasti se lähtee pian.

Juokseminen on temmannut minut mukaansa. Erityisesti vanhalla kotiseudullani Elimäellä tulee juostua kun lenkkiä on helppoa varioida tutussa ympäristössä. Viimeeksi mittariin tulikin 12,5km johon sisältyi paljon mäkiä ja erilaisia pintoja; asfalttia, hiekkaa ja purua. Sillä reissulla kuitenkin keskellä peltoja tuli väännettyä nilkka kiitos yllättävän kuopan tiessä. Eli vähän toipilaana lähden taas ryhtiliikettä tekemään.

Eilen huomasin kuitenkin, mitä minä tarvitsen ystäviltäni enemmän. Olen saanut viime aikoina kourallisen uusia ihania ystäviä Lohjalta ja yksi heistä tuossa eilen minulle heittikin, että seuraavan kerran kun taas siellä päin pyörin, voitaisiin mennä pelailemaan tennistä. Voi miten iloiseksi tulinkaan. Tätä minä tarvitsen enemmän, vaikken niin ryhmäliikkuja itse olekaan. Aina saa kysyä minua mukaansa salille, uimaan, lenkille (jos haluat riippakiven), tennistä, keilausta… ihan mitä vaan.

Tänään lähdenkin salille tekemään keskivartalo-yläkroppa treenin ja sen jälkeen uimaan. Jos siitä vielä jaksaisi pyöräillä Lidliin ostamaan halpoja kasviksia ja sitten vaikka vielä Subin kautta kotiin.

Einsteinille kuuluu hyvää. Tuo pieni nappisilmä on nostanut mielialaa roimasti raahaamalla väkisin minut pihalle aamuisin.
Sunnuntaina olisi edessä Imatralla järjestettävän Lappeenranta Dog Show:n enkkukehä junnuissa. Saisinkohan jo nyt jonkun kauniin pystin tuonne kaapin päälle tai sitten ruusukkeen seinälle?

Seikkailijan treenimusat

Pienestä mukavuusalueellaan kyyhöttävästä wannabe-taistelijasta on kovaa vauhtia kehkeytymässä kunnon seikkailija. Tai miltä kuulostaa ajatus siitä, että heräät Joensuussa, piipahdat Kouvolassa ja käyt nukkumaan Vihdissä ja seuraavana päivänä löydät itsesi Turusta? Tätä oli viikonloppuni tällä kertaa enkä kadu kyllä sekuntiakaan. Tämän keskiaika-fantasia-hihhulin päivä kruunaantui kyllä Turun reissulla kun käytiin vielä yöllä tsekkaamassa Kaarinassa Kuusiston piispanlinnan rauniot. Miulta kyllä säikäytettiin sydän kurkkuun asti pariinkin kertaan. Valitettavasti (tai onneksi) kuvamateriaalia ei tästä ole sillä puhelimestani loppui akku.

Treenirintamalla menee vallan mahtavasti. Joensuussa tulee käveltyä päivittäin yhteensä 6km koiran kanssa ja lisäksi arkiliikuntaan sisältyy runsaasti pyöräilyä. Salilla alan olla jo taas tuttu näky ja uintikin alkaa sujua vanhaan malliin, mutta se mitä varsinkin monet facebook kaverini odottavat jännityksellä, on tämän päivän lenkin pituus. Kokeilin ensimmäistä kertaa iPhonellani Sports Tracker sovellusta (joka muuten on ilmainen ja suosittelen kokemukseni perusteella muillekin) ja intouduin juoksemaan enemmän kuin tarpeeksi – 11,1km. Olen todella todella todella ylpeä itsestäni! Tänä keväänä kun ei ole juoksu tähän mennessä sujunut ja maksimilenkit ovat olleet siinä 3km paikkeilla.

Einstein on ollut nyt vähän kipeänä ja laihtunut kovasti. Toivottavasti madotus ja vähän tujumpi ravinto
auttaa pientä. Poju täytti 9kk ja kymmenisen päivän päästä olisi edessä ihan ihka ensimmäinen kerta näyttelyssä junioriluokassa. Jännityksellä tätä odottelen. Reipas poju on ja onpa tässä alkanut jo vähän haaveilu Edisonin hankinnasta :)

Moni on viimeaikoina kysellyt, mitä minä kuuntelen treenatessani. Joten päätinpä kertoa teille treenimusalistaltani löytyvät albumit:

P.O.D. - Satellite
Blindside - Silence
Fireflight - Now
Fireflight - Unbreakable
Evanescence - Fallen
Kls. - Vedä henkeä nyt

Näillä on menty salilla ja mm. juostu tämän päivän megalenkki. Ehdotuksia listalle saa tarjota :)

Pieniä valintoja

… mutta summautuessaan niistä tulee suuria. Ja niin alkoi elämäni ensimmäinen herkkulakko. Koskaan en ole ennen lakkoillut herkuista sillä ajatukseni on ollut "yksi herkku päivässä". Nyt kuitenkin useammilta tahoilta on tullut kehotusta tähän joten yritetäänpä. Ja siis herkkuhan tässä tapauksessa tarkoittaa karkkia, jäätelöä, keksejä, leivonnaisia, sipsejä…

Pienet valinnat veivät minut mäkkiin kokeilemaan pystynkö syömään kyseisessä pikaruokalassa terveellisesti. Vastaus on KYLLÄ. Söin kanawrapin ja ranskalaisten sijaan otin lisukesalaatin ja juomana oli zero-kokis. Ensimmäistä kertaa mäkistä lähtiessä ei tuntunut siltä, että olisin valellut koko elimistöni rasvalla ja siitä seuraavaa ylensyönti-ähkyä ei tullut.

Treeni-into alkaa nousta. Koira vie pihalle sopivasti, mutta jos on vähänkään viileämpi keli niin ei uskalla tuota pientä juoksuttaa pitkää matkaa ettei tule revähdyksiä. Lämpimämmillä säillä ollaan käyty hölkkälenkeillä, mikä on todella mukavaa. Kesää odotellessa siis :)

Saleilua, uintia, pyöräilyä, hölkkää, sauvakävelyä, kävelyä. Näillä mennään nyt ja no kotona on painovannetta tullut pyöritettyä. Peiliin katsoessa tuli sanottua "Hei vyötärö, olet tullut takaisin!"

Salilla näin kaikenlaista, mutta miten pitäisi suhtautua, kun vieressä treenaa tyttö joka on pelkkää luuta ja nahkaa. Kun omin silminkin näkee, ettei kaikki ole hyvin. Toisella puolella salia treenaa sairaalloisen ylipainoinen mies kahden personal trainerin kanssa. Häntä olisin tahtonut halata ja tsempata. Sen sijaan hän sai monilta muilta treenaajilta halveksuvia katseita. Minä jos joku tiedän miltä se tuntuu. Toivottavasti näen hänet uudelleenkin salilla.

Herkkujen tilalle olen koettanut keksiä muuta tekemistä. Olen neulonut, treenannut, lukenut kirjoja, nukkunut päiväunet, juonut vettä, mutta uusimpana tähän listaan on tullut ompeleminen. En ennen oikein ole ollut innostunut ompelija, mutta Eurokankaan palalaarit kiehtovat. Sitä saa nopeasti työn valmiiksi ja pääsee heti nauttimaan. Yksi kesämekko ommeltu, kuva tuossa alhaalla.

Einsteinille kuuluu hyvää. On pikku räyhäperse rauhoittunut kun haukkupanta laitettiin kaulaan. Josko vaikka naapureiden murhaavat katseet laantuisivat vähitellen ja he alkaisivat tervehtimään minua jälleen iloisesti.

Niin ja se päivän polttava kysymys. Mikä on lukema tänään?

96.5kg eli 1.5kg lähti viikonlopun suunnanmuutoksen myötä :) tällä eteenpäin ja tänään taas salille.