No nyt lähti mopo lapasesta

Kuten kuvasta näkyy. Mopo lähti lapasesta ja lujaa. Siihen nähden että kiloja ei ole lähtenyt (Luojan kiitos ei ole myöskään tullut lisää) on kuitenkin koiratavaraa muuttanut kotiin siihen malliin, että jo varmaan siitäkin osaatte arvata pennun syntyneen. Olen saanut nähdä toinen toistaan suloisempia kuvia pennuista ja yhtäkkiä kaikki tämä on niin konkreettista.

Menen ensiviikolla katsomaan pentuja. Pieniähän ne ovat vielä silloin – vasta kaksiviikkoisia, mutten vain pysty enää estelemään tätä poltetta päästä katsomaan pieniä silkkiturkkisia pentuja. Kuvia saatte pennuista heti, kun olen ottanut itse omia kuvia ja saanut luvan niiden julkaisuun. Siihen voi kuitenkin mennä aikaa.

Tänään aloittelen treeniä "loman" jälkeen. Kuntosali ja uimahalli aukesivat jälleen ja aion ostaa kolmen kuukauden kortin takaamaan itselleni sen, että käytän näitä palveluita. Myös tuntuu että pahimmat helteet alkavat olla ohitse, joten treeniä, treeniä ja treeniä. Josko vaikka se puolimaraton olisi muutakin kuin vain haave syksyllä.

Tosiaan..

Kuten kuvasta näkyy. Ostin pienelle flexin, minitennispallon, vetolelun, kongin, pienten koirien kynsisakset, hammasharjan ja "siipikarjan makuista" hammastahnaa. Niille teistä jotka ette tiedä mikä kongi on, kerron. Eli se on tuo punainen lelu tuossa flexi-hihnan yläpuolella. Sen sisään pystyy piilottamaan herkkupaloja, joita sitten koira yrittää saada ulos. Hyvä lelu esimerkiksi eroahdistuksen ehkäisyssä. Antaa pennulle tekemistä.

Pentu tullee syyskuun alkupuolella miun seurakseni – olin laihtunut tai en. Silti en tule luovuttamaan. Pikemminkin tämä blogi tulee muuttumaan ehkä hieman koirapainoitteisempaan suuntaan, mutta painon laskusuhdanne saa luvan jatkua ja siitäkin aion puhua.

Jojoilua ja haaveilua

Mutta sehän toisaalta kuuluukin asiaan. Kuka sanoi, että tämä olisi helppoa?

Risteily äidin kanssa Tukholmaan ja takaisin oli mukava piristysruiske loman alkuun. Ainakin sai monet koulujutut pois mielestä. Joskin myös laihduttaminen pääsi alkuun unohtumaan reissun jälkeen ja tässä muutaman päivän herkutelleena alkaa tuntua, että voisi pikkuhiljaa lopetella. Matka oli mitä mainioin ja oli toisaalta oikein hyvä herkutella hetki ihan hyvällä omallatunnolla.

Karu tosiasia kuitenkin on, että paino ei ole pudonnut vaan sitä on tullut lisää. Reissusta sitä kerääntyi mukaan lähes kaksi kiloa, mutta nyt ollaan jo lukemassa 89kg eli vielä kilo pudotettavaa niin ollaan jälleen siinä, mistä lähdettiin laivalle. No niin lopetan itseni mollaamisen tähän.

13cm pois vyötäröltä on todella hieno juttu! Toki ylimääräistä on monissa paikoissa vielä ja pudotettavaa painoakin. Kuitenkin laivamatkalla huomasin sen, etten enää vaatekriiseillyt. Peilin edessä ei tarvinut viettää tunteja ahdistuen siitä, kun näyttää niin kamalalta. Pieni vilkaisu ja hieman lisää ripsaria ja menoksi. "Minä näytän upealta" kävi mielessä useaan otteeseen vaikka matkalaukun vaatevalikoima oli ehkä 1/5 edelliseen matkaan verrattuna. Pari asukokonaisuutta ja yhdistellen. Enkä olisi uskonut käyttäväni näin pian ihoa myötäileviä trikootoppeja.

Päädyin luopumaan siitä vaatimuksesta, että päivittäisin blogia vain silloin, kun kilo on pudonnut. Mitä lähemmäksi käy se päivä kun saan kuulla ihania pentu-uutisia, saan nähdä pienen ja jopa se ihana päivä jona Einstein muuttaa lopulta luokseni, tekee mieleni kirjoitella ja kertoilla tunnelmia. Rakkaat lukijani, joudutte siis kestämään suuria määriä hehkutusta ja ihastusta pieneen rääpäleeseen liittyen.

Pentukirjojen lukemista on tullut harrasteltua. Vielä kirjoista alimmaisena lukemistaan odottaa idolini Cesar "Koirakuiskaaja" Milanin aiheesta kirjoittama opus. (Laumanjohtaja idealla toimiminen on hillinnyt ainakin minun silmissä todella paljon vanhemman koiramme käyttäytymistä). Kokemusta minulla siis on koirista, mutta minulla ei koskaan ole ollut pentua. En ole koskaan kasvattanut koiraa pennusta lähtien ja toisaalta tämä kiehtoo, mutta toisaalta myös pelottaa. Mielessä pyörii suuri määrä aivan turhaa pelkoa ja kysymyksiä. Mitä jos pentu ei opikaan sisäsiistiksi? Mitä jos pentu räkyttää tunteja ja naapurit raivoavat isännöitsijälle? Mitä jos pentu ei opikaan tavoille vaan puree kaikkia? ...

Lopulta suurin osa kysymyksistä on turhia. Se on vähän sama kuin lapsien lukemaan oppiminen. Se tapahtuu kun tapahtuu omalla ajallaan ja tietyssä iässä. Nothing to worry about. Se vain kun on kasvanut eläinsuojeluyhdistyksestä otetun löytökoiran kanssa. Koiran jota ei ole voinut laskea vapaaksi. Koiran joka osasi monia asioita jo valmiiksi, mutta jonka hämärä menneisyys piti ottaa kaikessa huomioon. Koiran joka suojelee minua kaikelta, mutta sen tähden juuri yrittää purra tuomaria Match Showssa. Kaiken tämän jälkeen rakastan tätä vanhaa rouvaa, joka nytkin pelkää ukkosta ja tuhisee sänkyni alla.

Kiitos ja näkemiin

P.S. Kuvat kirjoista tulee jos tulee huomenna jos muistan.

Helpot kilot takana

Monta viikkoa on tuskailtu ja itkuakin tuherrettu, kun se paino ei putoakaan sellaisessa tahdissa kuin itse tahtoisi. Sitä on tullut treenattua ja treenattua, syötyä terveellisesti ja treenattua lisää. Silti mitään ei pitkään aikaan tapahtunut. Tuli jopa yksi ja sama kilo pudotettua varmaan neljään kertaan. Lopulta kuitenkin yhtä selittämättömästi kuin painon putoamattomuus oli alkanut, se jatkui jälleen. Toki treeniä oli lisättävä, mutta ei nyt puhuta mistään aivan mahdottomista määristä. Tänään siis vaaka näytti tasan 88.0kg.

Yläasteella ja lukiossa en koskaan pystynyt juoksemaan kuntotestin 1500m juoksua loppuun. Siltä kuntotasolta siis tähän rupeamaan lähdettiin. Voin ylpeänä sanoa, että se aika on todellakin takanapäin. Lenkkien pituudet ovat pidentyneet ja pidentyneet. Ensin hihkuin riemusta kun jaksoin juosta 1km sen jälkeen 2km. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että ensi vuonna juoksisin 10km olisin nauranut hänelle. Viime viikolla juoksin 10km.

Pienenen päivä päivältä, mutten sitä itse kovinkaan usein huomaa taikka näe, mutta mittanauha harvemmin valehtelee. Helmikuusta on vyötäröltä hävinnyt n. 11cm ja käsivarsista ja reisistä myös paljon. Vaatekoko on paidoissa pienentynyt kahdella koolla, housuissa yhdellä koolla. Viime päivinä olen alkanut seuraamaan veden juomistani. Pyrin juomaan päivittäin vähintään 3 litraa vettä. Alkuun se oli väkisin juomista, mutta nyt alkaa mennä jo vähän helpommin. Tämäkin osasyynä varmasti siihen, että sain painoni jälleen laskuun.

Soitin pentuni kasvattajalle. Sieltä sain kuulla hyviä uutisia. Einsteinin emä näyttäisi olevan tiineenä, mutta varma tieto tulee viikon-parin sisään. Minun pieni saa nyt kasvaa kaikessa rauhassa mamma Didin masussa. Mahtavia uutisia oli kuultavissa myös emästä. Didi oli pärjännyt upeasti Maailman Voittaja-näyttelyssä olemalla rotunsa paras.

Tällä kertaa ostin pienelle Einsteinille koirien juomapullon. Kuulostaa typerältä, tiedän. Lähdin ostamaan kynsisaksia, mutta sitten totesin tämän liittyvän aiheeseen paremmin, joten kynsisakset saivat jäädä hyllyyn. Näin kuumilla keleillä sitä on itsekin todennut kuinka tärkeää on juoda. Saati sitten tuollainen pieni musta karvapallo, joka vielä oikein kerää kaiken auringonpaisteen itseensä. Löytyihän tuolta sitten myös Einsteinin kokoluokkaan sopiva pallokin :)

Palataan toivottavasti pian!

Askelia, paljon askelia.

Noniin tänäaamunahan se sitten heilahti. 88,8kg ja tunnen oloni jälleen pienemmäksi! Eilenhän oli virallinen älä laihduta-päivä, mutta luulen, ettei se nyt suoranaisesti koskenut minua.

10219 lauantaina
8808 sunnuntaina
13653 maanantaina
17993 tiistaina

Siinä vähän askeldataa Vappugospelin järjestelyistä. Purkupäivänä unohdin askelmittarin kotiin joten torstain dataa minulla ei valitettavasti ole tarjolla. Myös sykemittari kertoi viikon stressitasoista. Mittari oli mukana kuvioissa keskiviikosta keskiviikkoon ja hyvin pian huomasin, että alle 70 lukema oli vain aamulla juuri herätessä. Tämän jälkeen leposyke pitkin päivää oli siellä 80-90 kieppeillä ja lähempänä vappua siinä 100. Henkisesti ja fyysisesti raskasta puuhaa siis. Normaalitasot palautuivat vappuaaton jälkeen. Syy sunnuntain lukeman eroavuuteen lienee siinä, että sunnuntaina olin hieman sairas ja huonovointinen. Onneksi kuitenkin meni nopeasti ohi (hyvillä yöunilla ja napakalla aamulenkillä)

Jotakin uutisia Einsteinistä:
Kävin moikkaamassa lahden kansainvälisissä koiranäyttelyissä valitsemaani kasvattajaa ja keskustelimme koirista ja näyttelyistä paljon. Siinä samalla pääsin näkemään monta enkkuterrieriä yhdellä silmäyksellä ja rakastuin rotuun vielä enemmän. Ihania siroja otuksia! Olin todella ylpeä kun Einsteinin tulevasta emästä tuli näyttelyssä rotunsa paras edustaja ja tuo pieni koira oli muutenkin varsin ihana. En malta odottaa, että oman pentuni saan.

Näyttelystä sain kuitenkin innostusta ja ajatusta siitä, että mahdollisesti myös noihin piireihin lusikkani sotkisin. Tämän kilon pudotuspalkinnoksi ostinkin näyttelytaluttimen. Ruotsista mukaan lähtenyt Einsteinin pikku kaveri saa nyt luvan esitellä hihnaa :)

Tsemppiä heikkoon hetkeen

Sain tosi ihanan yllätyksen. Kotona Joensuussa mainospaljouden alla oli postipaketin ilmoitus. Hämmennyin. Kukaan ei ollut ilmoittanut minulle paketista ennakkoon ja olin hieman varautunut. Tentin jälkeen ryntäsin seuraavaksi postiin. Paketin päällä oli nimi Marjut ja sukunimestä en saanut selvää. Sisältä paljastui treenivanne. kortin kera: 

Einsteinin opettaja sanoi hänelle: "Sinusta ei tule mitään!" Miten väärässä tuo opettaja olikaan.
Einsteinin sanomaa: "En koskaan ajattele tulevaisuutta, se tulee kyllin pian"
"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne"
"Hankaluuden keskellä lojuu mahdollisuus"
"Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tulosta"
Tsemppiä E-projektiin!

Miten ihanaa minusta olisi kiittää kädestä käteen tätä ihanaa ihmistä, mutta käynee se kai näinkin, kun kuitenkin luet tätä tekstiä. Paino kun on junnannut paikoillaan jo pitkään ja motivaatio tuntuu olevan hukassa. Tänään vaaka näytti yhä itsepintaisesti sen saman kahden viikon takaisen 89,6kg Stressin keskellä on tullut oltua herkkuherkkä ja vaikka sitä kuinka liikkuisi niin syödessään roskaa paino ei putoa. 

Tästä tuli paljon tsemppiä mulle. Kiitos sinä joku ihana ihminen! 

PS. Enemmän kuulumisia ja VG:hommien dataa tulee sitten kun saan sen kilon pudotettua. Näillä tsempeillä en uskoisi enää kestävän kauaa :)

Maaginen raja rikki

89.6kg ja samalla hyvästit ysillä alkaville painoille. Hyvästit eivät olleet haikeat. Tämän kilon pudottaminen oli ehdottomasti taistelua viimeiseen pisaraan asti. Jo viimeviikolla käytiin muutaman kerran siinä 90.1 lukemassa, mutta ehei ei se siitä alemmas heilahtanut. Nyt olen niin iloinen, että voisin juosta vaikka koko päivän ympyrää.

Niinpäniin. Juokseminen. Aivan uusi juttu minulle tai ei aivan, mutta tässä kokoluokassa ehdottomasti. Menin viimeviikolla ja ostin Suunnon sykemittarin. Sen jälkeen se olikin menoa "Kyllä mä vielä kalorilukeman 300 saan..." Näin hyvässä kunnossa en ole koskaan ollut. Muistan vielä ajan, jolloin jo 100m juokseminen oli kovien pinnistysten takana. Nyt tuli siis kuitenkin juostua 2,5km ja enemmänkin olisi mennyt.

Kovat ovat olleet kiireet. Monilla on joulustressiä joulun alla, mutta minullpa on vappustressi vapun alla. Vappuaattona järjestämme nimittäin taas Kouvolassa vuotuisen Vappugospelin tai siis nykyisin tuttavallisemmin vain VG:n. Paljon hommaa on vielä tekemättä, vaikka paljon on jo tehtykin. Teenkin nyt toivotun lupauksen liittyen vappuun. Jokaisena rakentelupäivänä laitan askelmittarin taskuun ja katsellaan sitten vapunjälkeisissä päivityksissä sitä datamäärää, joka kyseisestä mittarista irtoaa. Toki sykemittari on menossa mukana.

Ensiviikonloppuna on luvassa matka Lahden kansainväliseen koiranäyttelyyn – matka tapaamaan Einsteinin mahdollista emää. Odotan tapaamista innolla. Vain jokusen enkkuterrierin olen eläissäni nähnyt ja jo nuo muutamat kohtaamiset tuonmerkkisten koirien kanssa on saanut minut rakastumaan kyseiseen rotuun. Ihanaa on myös saada kasvot niille kaikille sanoille, joita on vaihdettu puhelimitse ja sähköpostin välityksellä.

Viime viikolla tuli poljettua Mustiin ja Mirriin ostoksille. Mukaan lähti kantolaukku, jonka oletan olevan kantokoppaa kätevämpi pienelle koiralle, varsinkin junamatkoja ajatellen. Ainakin helpompi noin logistisesti siirrettävänä. Kulkeepahan koiran tärkeimmät tavarat varmaan myös samassa kassissa mukana.

Lomailua ja lepsuilua

Jätettiin äidin kanssa pääsiäinen väliin – lähdettiin laivalle. Ei ollut yhtään sen keventäjäystävällisempi vaihtoehto kuin viettää pääsiäinen kotona. Suoraan sanottuna surkea reissu. Lapsia aivan liikaa ja vastuuttomia vanhempia vielä enemmän.

No kotiin palatessa painoa olikin sitten taas kilo enemmän – 93kg. Ei siinä auttanut sitten muu kuin alkaa paiskimaan töitä. Se mikä tulee nopeasti, ei lähdekään aivan yhtä helposti, mutta lähtee silti helpommin kuin yleensä. Parin päivän hikitreenin jälkeen oltiinkin takaisin lähtöpisteessä: 92 kg. Hikitreeni oli tällä kertaa todellakin mukavaa. Ostin uudet lenkkarit itselleni ja innostuin juoksemisesta ja hölkästä uudelleen. Olin veljeni luona lastenhoitoapuna ja siinä samalla tuli pelailtua xboxilla kinect sportsia. Kieltämättä jouduin pikkuhiljaa nielemään sanani siitä, että video-liikunta-pelit olisivat turhuutta. Viisiottelun jälkeen olin niin hiessä että... nyrkkeilystä puhumattakaan.

Siitä se ylämäki sitten alkoi uudelleen ja juuri kun alkoi näyttää siltä, että 91kg raja tulee saavutetuksi, nousi kuume. Ei auttanut muu kuin heittäytyä vuodelepoon sillä tänään, maanantaina, on ensimmäinen työpäiväni uskonnon ja psykologian sijaisena (jostainhan ne rahat on kesän vuokriin revittävä, kun ei kesätöitä kuulu...)

Vielä hieman puolikuntoisena tuli tehtyä matkaa Joensuun ja Kouvolan välillä, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että tauti on talttumaan päin. Se on hyvä ja kohta lenkkipolut kutsuvat uudelleen. Sitä ennen pitää kuitenkin käydä opettamassa.

Einsteinille tuli eilen jo ennakkoon käytyä ostamassa y-valjaat. Ei värillä väliä, kunhan ovat punaiset. Siinä samalla kuitenkin äitini bongasi aivan ihanan punaisen metallisen juomakupin, jollaista olen etsinyt jo pitempään, löytämättä. Pitihän sekin sitten poimia ostoskoriin.