Lomailua ja lepsuilua

Jätettiin äidin kanssa pääsiäinen väliin – lähdettiin laivalle. Ei ollut yhtään sen keventäjäystävällisempi vaihtoehto kuin viettää pääsiäinen kotona. Suoraan sanottuna surkea reissu. Lapsia aivan liikaa ja vastuuttomia vanhempia vielä enemmän.

No kotiin palatessa painoa olikin sitten taas kilo enemmän – 93kg. Ei siinä auttanut sitten muu kuin alkaa paiskimaan töitä. Se mikä tulee nopeasti, ei lähdekään aivan yhtä helposti, mutta lähtee silti helpommin kuin yleensä. Parin päivän hikitreenin jälkeen oltiinkin takaisin lähtöpisteessä: 92 kg. Hikitreeni oli tällä kertaa todellakin mukavaa. Ostin uudet lenkkarit itselleni ja innostuin juoksemisesta ja hölkästä uudelleen. Olin veljeni luona lastenhoitoapuna ja siinä samalla tuli pelailtua xboxilla kinect sportsia. Kieltämättä jouduin pikkuhiljaa nielemään sanani siitä, että video-liikunta-pelit olisivat turhuutta. Viisiottelun jälkeen olin niin hiessä että... nyrkkeilystä puhumattakaan.

Siitä se ylämäki sitten alkoi uudelleen ja juuri kun alkoi näyttää siltä, että 91kg raja tulee saavutetuksi, nousi kuume. Ei auttanut muu kuin heittäytyä vuodelepoon sillä tänään, maanantaina, on ensimmäinen työpäiväni uskonnon ja psykologian sijaisena (jostainhan ne rahat on kesän vuokriin revittävä, kun ei kesätöitä kuulu...)

Vielä hieman puolikuntoisena tuli tehtyä matkaa Joensuun ja Kouvolan välillä, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että tauti on talttumaan päin. Se on hyvä ja kohta lenkkipolut kutsuvat uudelleen. Sitä ennen pitää kuitenkin käydä opettamassa.

Einsteinille tuli eilen jo ennakkoon käytyä ostamassa y-valjaat. Ei värillä väliä, kunhan ovat punaiset. Siinä samalla kuitenkin äitini bongasi aivan ihanan punaisen metallisen juomakupin, jollaista olen etsinyt jo pitempään, löytämättä. Pitihän sekin sitten poimia ostoskoriin.