Tsemppiä heikkoon hetkeen

Sain tosi ihanan yllätyksen. Kotona Joensuussa mainospaljouden alla oli postipaketin ilmoitus. Hämmennyin. Kukaan ei ollut ilmoittanut minulle paketista ennakkoon ja olin hieman varautunut. Tentin jälkeen ryntäsin seuraavaksi postiin. Paketin päällä oli nimi Marjut ja sukunimestä en saanut selvää. Sisältä paljastui treenivanne. kortin kera: 

Einsteinin opettaja sanoi hänelle: "Sinusta ei tule mitään!" Miten väärässä tuo opettaja olikaan.
Einsteinin sanomaa: "En koskaan ajattele tulevaisuutta, se tulee kyllin pian"
"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne"
"Hankaluuden keskellä lojuu mahdollisuus"
"Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tulosta"
Tsemppiä E-projektiin!

Miten ihanaa minusta olisi kiittää kädestä käteen tätä ihanaa ihmistä, mutta käynee se kai näinkin, kun kuitenkin luet tätä tekstiä. Paino kun on junnannut paikoillaan jo pitkään ja motivaatio tuntuu olevan hukassa. Tänään vaaka näytti yhä itsepintaisesti sen saman kahden viikon takaisen 89,6kg Stressin keskellä on tullut oltua herkkuherkkä ja vaikka sitä kuinka liikkuisi niin syödessään roskaa paino ei putoa. 

Tästä tuli paljon tsemppiä mulle. Kiitos sinä joku ihana ihminen! 

PS. Enemmän kuulumisia ja VG:hommien dataa tulee sitten kun saan sen kilon pudotettua. Näillä tsempeillä en uskoisi enää kestävän kauaa :)

Maaginen raja rikki

89.6kg ja samalla hyvästit ysillä alkaville painoille. Hyvästit eivät olleet haikeat. Tämän kilon pudottaminen oli ehdottomasti taistelua viimeiseen pisaraan asti. Jo viimeviikolla käytiin muutaman kerran siinä 90.1 lukemassa, mutta ehei ei se siitä alemmas heilahtanut. Nyt olen niin iloinen, että voisin juosta vaikka koko päivän ympyrää.

Niinpäniin. Juokseminen. Aivan uusi juttu minulle tai ei aivan, mutta tässä kokoluokassa ehdottomasti. Menin viimeviikolla ja ostin Suunnon sykemittarin. Sen jälkeen se olikin menoa "Kyllä mä vielä kalorilukeman 300 saan..." Näin hyvässä kunnossa en ole koskaan ollut. Muistan vielä ajan, jolloin jo 100m juokseminen oli kovien pinnistysten takana. Nyt tuli siis kuitenkin juostua 2,5km ja enemmänkin olisi mennyt.

Kovat ovat olleet kiireet. Monilla on joulustressiä joulun alla, mutta minullpa on vappustressi vapun alla. Vappuaattona järjestämme nimittäin taas Kouvolassa vuotuisen Vappugospelin tai siis nykyisin tuttavallisemmin vain VG:n. Paljon hommaa on vielä tekemättä, vaikka paljon on jo tehtykin. Teenkin nyt toivotun lupauksen liittyen vappuun. Jokaisena rakentelupäivänä laitan askelmittarin taskuun ja katsellaan sitten vapunjälkeisissä päivityksissä sitä datamäärää, joka kyseisestä mittarista irtoaa. Toki sykemittari on menossa mukana.

Ensiviikonloppuna on luvassa matka Lahden kansainväliseen koiranäyttelyyn – matka tapaamaan Einsteinin mahdollista emää. Odotan tapaamista innolla. Vain jokusen enkkuterrierin olen eläissäni nähnyt ja jo nuo muutamat kohtaamiset tuonmerkkisten koirien kanssa on saanut minut rakastumaan kyseiseen rotuun. Ihanaa on myös saada kasvot niille kaikille sanoille, joita on vaihdettu puhelimitse ja sähköpostin välityksellä.

Viime viikolla tuli poljettua Mustiin ja Mirriin ostoksille. Mukaan lähti kantolaukku, jonka oletan olevan kantokoppaa kätevämpi pienelle koiralle, varsinkin junamatkoja ajatellen. Ainakin helpompi noin logistisesti siirrettävänä. Kulkeepahan koiran tärkeimmät tavarat varmaan myös samassa kassissa mukana.

Lomailua ja lepsuilua

Jätettiin äidin kanssa pääsiäinen väliin – lähdettiin laivalle. Ei ollut yhtään sen keventäjäystävällisempi vaihtoehto kuin viettää pääsiäinen kotona. Suoraan sanottuna surkea reissu. Lapsia aivan liikaa ja vastuuttomia vanhempia vielä enemmän.

No kotiin palatessa painoa olikin sitten taas kilo enemmän – 93kg. Ei siinä auttanut sitten muu kuin alkaa paiskimaan töitä. Se mikä tulee nopeasti, ei lähdekään aivan yhtä helposti, mutta lähtee silti helpommin kuin yleensä. Parin päivän hikitreenin jälkeen oltiinkin takaisin lähtöpisteessä: 92 kg. Hikitreeni oli tällä kertaa todellakin mukavaa. Ostin uudet lenkkarit itselleni ja innostuin juoksemisesta ja hölkästä uudelleen. Olin veljeni luona lastenhoitoapuna ja siinä samalla tuli pelailtua xboxilla kinect sportsia. Kieltämättä jouduin pikkuhiljaa nielemään sanani siitä, että video-liikunta-pelit olisivat turhuutta. Viisiottelun jälkeen olin niin hiessä että... nyrkkeilystä puhumattakaan.

Siitä se ylämäki sitten alkoi uudelleen ja juuri kun alkoi näyttää siltä, että 91kg raja tulee saavutetuksi, nousi kuume. Ei auttanut muu kuin heittäytyä vuodelepoon sillä tänään, maanantaina, on ensimmäinen työpäiväni uskonnon ja psykologian sijaisena (jostainhan ne rahat on kesän vuokriin revittävä, kun ei kesätöitä kuulu...)

Vielä hieman puolikuntoisena tuli tehtyä matkaa Joensuun ja Kouvolan välillä, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että tauti on talttumaan päin. Se on hyvä ja kohta lenkkipolut kutsuvat uudelleen. Sitä ennen pitää kuitenkin käydä opettamassa.

Einsteinille tuli eilen jo ennakkoon käytyä ostamassa y-valjaat. Ei värillä väliä, kunhan ovat punaiset. Siinä samalla kuitenkin äitini bongasi aivan ihanan punaisen metallisen juomakupin, jollaista olen etsinyt jo pitempään, löytämättä. Pitihän sekin sitten poimia ostoskoriin.

Älä luovuta

Jokainen päivä on taistelu – viimeviikolla tuli vain hävittyä monta taistelua. Repsahdusta repsahduksen perään ja kuntoiluintoa ei tahtonut löytyä sitten millään. Paino pikemminkin nousi kuin laski. Ei jaksanut innostaa ja epätoivon hetket olivat kamalia. "En mä kuitenkaan tähän pysty" "Ihan sama" "Ei kai nyt yksi vaikuta niin paljon että..."

Kyllä vaan vaikutti. Onneksi avuksi hätiin riensi rakas ystäväni Lilli. Hän opiskelee liikunnanohjaajaksi ja tsemppasi minua liikkumaan enemmän. Sauvakävelyä, kävelyä, kuntosalia, uintia, treeniä kotona... Sain noottia liian kevyistä käsipainoista ja käytiin sitten ostamassa painavammat. Motivaatiovaatteetkin käytiin kaupungilta shoppailemassa. niissä sitten kesällä kelpaa kävellä kun on tavoite lähempänä.

Ruokavaliotakin tuli parannettua ja kuituja lisäiltyä. Nyt jatketaan siinä toivossa, että paino putoaa paremmin ruokavalion muutosten jälkeen. Jos se rakas itsekuri vielä jostakin kaapin pohjalta löytyisi niin varmasti laskusuhdanne jatkuisi.

Lähitulevaisuudessa on tiedossa myös risteily aivan kaksistaan äidin kanssa. Pitää vain toivoa, että itsekuri löytyy ennen sitä. On kuitenkin parempi kohdata vanhat pahat herkuttelutavat ennemmin kuin myöhemmin.

Ostin Einsteinille pedin. Moni ihmettelisi varmaan sillä tuommoinen pieni karvapallero varmaankin uinuisi mieluusti kainalossani. Tosiasia kuitenkin on, että parempi on pikkuisen yksin nukkua. Muuten jonakin kauniina päivänä aviomiehen astuessa kuvioihin voi olla hankalampaa häätää pikkuista pois sängystä. ;)

Yllätyksiä

Ylläripylläri. Aamulla vaaka näyttikin olettamuksestani poiketen itsepintaisesti lukemaa 93kg. Eipä siinä kerta toisen jälkeen vaa'alle astumisessa ollut hyötyä, sillä ei se lukema yhtään siitä kasvanut, vaikka kuinka siinä ramppasin. Uinti, sauvakävely ja terveellinen ruokavalio.

Tänään nousi hieman stressitaso, kun selvisi pennun hinta. Kyllähän minä tiesin, ettei kyse ole mistään pikkuostoksesta, mutta olisi se nyt saanut 500e vähemmän olla. 1500e tulee pikkuiselle hinnaksi. Tuntuu pahalta pyytää moista äidiltä. Ehkä pitää löytää muitakin rahoittajia, mutta en aio hinnan takia päätäni kääntää. Koira on ainoa, joka voi huolehtia pysyvästi siitä, että liikun koulumatkojenkin lisäksi. Eikä tarvitse silloin suruunkaan syödä kun on pikkuinen vieressä lohduttamassa.

Eipä pienellä paksu karva ole. Kohtasin lenkillä englanninkääpiöterrierin, joka oli puettu paksuun toppahaalariin. Silti toiveikkaana ostin karstan. Vähän kauhistuttaa, miten Einstein pärjää täällä kylmässä pohjoisessa, mutta toisaalta voihan sen sitten pukea, jos liian kylmät kelit ovat. En ala unelmarotuani vaihtamaan tämän seikan takia.

Myöhästelyä, unohtelua ja teknisiä ongelmia

Nyt on ollut aika kiireistä. Tentit ovat huohottaneet niskaan ja nyt tuntuu viimein helpottavan koulun suhteen. Kämppä sen sijaan näyttää siltä, että jollakulla ei ole ollut aikaa eikä jaksamista siivota, tiskata ja viedä roskia ulos. Olen unohtanut yhtä sun toista kiireessä. Se tunne kun on ehtinyt luvata jotain ja sitten ei muistakaan toteuttaa... Noh parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tämäkin päivitys olisi ehkä pitänyt tehdä jo torstaina, mutta erinäiset myöhästelyt ja tekniset ongelmat viivästyttivät. Niin tekevät tänäänkin. Kuvaa ei tule sillä kameran johto on jossakin tässä 24 neliön sekasotkussa. Kuva siis tulee jälkikätteen tähän tekstiin.

Minä RAKASTAN uimista. Päivä päivältä se kilometrin uinti sujuu helpommin ja helpommin. Välillä tuntuu, että pitäisi pitentää matkaa, mutten tahdo vetää itseäni ihan tuuttiin. Paras jättää se siihen, kun tekisi vielä mieli jatkaa niin sitten on paloa tulla jokunen päivä myöhemmin uudestaan.

Lukema siis jo torstaina näytti 93,8 ja siinä se on itsepintaisesti maanantaihin asti pysynyt. Siis 3,2kg pudotusta takana ja kolmannen kilon esine tuli ostettua viikonloppuna. Einstein sai kirkkaanpunaiset turvavaljaat. (Valjaat jotka saa kytkettyä auton turvavyöhön kiinni ja näin voi pientä kuljettaa turvallisesti henkilöautossa tai bussissa) Joku voisi ajatella, että eikös tuommoinen pieni koira matkustele sellaisessa kivassa muovisessa laatikossa. Sen vain tiedän, ettei onnettomuustilanteessa mikään muovilaatikko suojaa koiraa ja vaikka sen kuinka köyttäisi turvavöillä kiinni takapenkkiin niin silti se voi sieltä muuttua tappavaksi ohjukseksi kolaritilanteessa. Parempi siis pienen olla "turvavöissä".

Ja ehkä se perimmäisin syy: Pieni saa kävellä ihan itse omilla jaloillaan, minen sitä missään laatikossa kantele.

EDIT: löytyihän se johto joten kuva tullee pian tähän tekstiin :)

Stressiä ja kyyneliä

Ei mennyt viime viikko ihan niinkuin elokuvissa ja ostos-tv:ssä. Tenttistressin seurauksena tuli syötyä, mitä sattuu ja itse tavoite alkoi hämärtyä silmissä. Sitten vielä, kun tentti ei mennyt aivan putkeen, tuli syötyä itsensä lohduttamiseksi ja tämän jälkeen vielä viikonlopun juhlissa ehkä olisi voinut jättää sen täytekakun väliin. Kotona vieraillessani itsekuri oli välillä karata kuin villakoira veräjästä. Kodin vaaka myös näytti auttamattoman suuria lukemia, mikä meinasi saada minut lannistumaan. Pelkäsin ensimmäistä plussaviikkoa.

Lopulta kuitenkin kun eilen palasin kotiin odotti aivan täysi yllätys vaa'an lukemassa. Ei siitä plussaviikkoa tullutkaan, vaan varsin reilu miinusviikko. Tänään lukema oli 94,8kg jonka painoin viimeeksi puolitoista vuotta sitten. Tenttikin meni läpi ja positiivisuustasoni nousi hetkessä metroasemalta pilvelle numero 7.

Kävin uimassa tänään ja huomasin konkreettisesti, että kuntoni on kohonnut. 1km uinti meni paljon nopeammin ja kevyemmin kuin aiemmin. No eipä tarvinut siirtää eteenpäin niin isoa ruhoa vedessä, mutta muutenkin tuntuu jo nyt parin kilon jälkeen, ettei kauppareissu olekaan niin raskas ja voihan sinne yläkertaan vaikka ihan turhanpäitenkin kiivetä. Myöskin etelässä käydessä suorastaan odotan yhteisiä lenkkejä koiran kanssa.

Kun nälkä tulee muulloin kuin ruoka-aikana, hankitaan endorfiineja jostakin muusta kuin ruuasta. Punnerruksista on tullut oikein mukavaa mainoskatkopuuhaa ja itse ohjelmaa katsoessa käsipainoilla tulee tehtyä jos jonkinmoista. Aina välillä tuntuu jopa, ettei pelkkä pääpalkinto ole ainoa motivaattori jokaiseen punnerrukseen, vaan taitaapi jossakin mielen syövereissä löytyä jopa nautintoa jokaisesta pienestä pinnistyksestä.

2,2kg pudotettu, joten kävin siis tänään lemmikkiosastolla ja ostin Einsteinille pallon. Enkä mitä tahansa palloa vaan kongin, jonne saa piilotettua herkkupaloja ja toivottavasti pikkuiseni hoksaa työnnellä palloa kuonollaan saadakseen herkkuja pallon sisältä. Kaverithan nauroivat nimittäin pallon nähdessään sillä pallo on pikkuisen pään kokoinen... no eipä ainakaan siis Einsteinille tule mieleen kannella sitä sitten suussa :)