Älä luovuta

Jokainen päivä on taistelu – viimeviikolla tuli vain hävittyä monta taistelua. Repsahdusta repsahduksen perään ja kuntoiluintoa ei tahtonut löytyä sitten millään. Paino pikemminkin nousi kuin laski. Ei jaksanut innostaa ja epätoivon hetket olivat kamalia. "En mä kuitenkaan tähän pysty" "Ihan sama" "Ei kai nyt yksi vaikuta niin paljon että..."

Kyllä vaan vaikutti. Onneksi avuksi hätiin riensi rakas ystäväni Lilli. Hän opiskelee liikunnanohjaajaksi ja tsemppasi minua liikkumaan enemmän. Sauvakävelyä, kävelyä, kuntosalia, uintia, treeniä kotona... Sain noottia liian kevyistä käsipainoista ja käytiin sitten ostamassa painavammat. Motivaatiovaatteetkin käytiin kaupungilta shoppailemassa. niissä sitten kesällä kelpaa kävellä kun on tavoite lähempänä.

Ruokavaliotakin tuli parannettua ja kuituja lisäiltyä. Nyt jatketaan siinä toivossa, että paino putoaa paremmin ruokavalion muutosten jälkeen. Jos se rakas itsekuri vielä jostakin kaapin pohjalta löytyisi niin varmasti laskusuhdanne jatkuisi.

Lähitulevaisuudessa on tiedossa myös risteily aivan kaksistaan äidin kanssa. Pitää vain toivoa, että itsekuri löytyy ennen sitä. On kuitenkin parempi kohdata vanhat pahat herkuttelutavat ennemmin kuin myöhemmin.

Ostin Einsteinille pedin. Moni ihmettelisi varmaan sillä tuommoinen pieni karvapallero varmaankin uinuisi mieluusti kainalossani. Tosiasia kuitenkin on, että parempi on pikkuisen yksin nukkua. Muuten jonakin kauniina päivänä aviomiehen astuessa kuvioihin voi olla hankalampaa häätää pikkuista pois sängystä. ;)