Penninvenytystä

Onnistunut viikko takana ja tuntuu, että tästä vielä lähdetään liikkeelle. Treenit eivät vielä oikein suju,

mutta ruokavalion kanssa tehtiin taas pientä suunnan hienosäätöä. Annoskoot olivat salakavalasti kasvaneet taas liian suuriksi ja herkkuja oli tullut syötyä niin suruun kuin iloonkin – eli joka päivä jotakin ja vähän liikaa.

Tänään aamupaino oli 97kg ja aikaansaatuun pudotukseen (joka muuten lopulta taisi olla lähemmäs -2kg) olen äärimmäisen tyytyväinen.

Helteellä pitää muistaa juoda ja myöskin pitää muistaa, että silloin koneisto kuluttaa muutenkin enemmän kun koettaa viilentää kroppaa. Eli ei kannata lähtä liikaa rehkimään. Joten enpä minä rehkinyt, mutta onneksi koira ulkoilutti minua lämpöisässä kesäsäässä. Nyt sateen ja viileän ilman tullen voi taas starttailla treeniä vähän kovemmalla kädellä. 

Tiukemman rahatilanteen tultua huomasin, että on paljon helpompaa syödä terveellisesti silloin, kun on rahaa. Kun rahatilanne heikkenee, pitääkin miettiä vähän tarkemmin ostoksiaan. Mielestäni onnistuin tässä suhteellisen hyvin. Eilen kuitenkin sain kokea jotain aivan ihanaa välittämistä, kun ystäväni haki minut kauppaan ja lupasi maksaa ostokseni. Ja nyt siis jääkaappissani on muutakin kuin valo. Ei voi muuta sanoa kuin kiitos – ja sekin tuntuu aivan liian vähältä. 

Lohtusyömistä olen yrittänyt vähentää tukeutumalla enemmän ystäviini vaikeina hetkinä. Lisäksi olen päättänyt sosialisoitua vihdoin ja viimein. Minulla on ollut paha tapa jäädä neljän seinän sisään kökkimään ja minulle on ollut todella vaikeaa änkeä porukoihin mukaan. Tämä on kaiketi johtunut huonosta itsetunnosta. Olen pelännyt, että minusta ei pidetä. Olen pelännyt ulkopuoliseksi joutumisen tunnetta niin paljon, että olen vain suoraan jättäytynyt ulkopuolelle. Laitoin tälle stopin ja tietoisesti ryhdyin pakottamaan itseäni pois mukavuusalueeltani neljän seinän sisästä.

Loppuun vielä jaan viimeisimmän facepäivitykseni, johon sain epätavallisen hyvin kirjoitettua auki ajatukseni:

"Noin vuosi sitten alkoi tosi raskas vaihe miun elämässä ja tuntui että paskaa satoi niskaan jokapuolelta ja sataa sitä vieläkin. Mut onneks paska on hyvä kasvualusta kauniille kukille. Musta tuntuu et mie oon tän vuoden aikana kasvanu aivan valtavasti ja saanu nähdä konkreettisesti sen miten Jumala pitää huolta just vaikeiden aikojen keskellä. Vaikka tää tänhetkinen ahdinko jatkuis mun lopun elämän ajan, mie tiedän selviäväni tästä."

Aloitetaan alusta

Nyt ei auta muu kuin ottaa uusi startti ja painaa menneisyys unholaan. Aamupaino 98,5 kg motivaatio hukassa, mutta nyt pitää ryhtyä tekemään jotakin ettei kohta olla taas kolminumeroisissa luvuissa...

Siispä heitän palloa uudelleen teille rakkaat ystäväni. Tästä lähin ilmoitan aina aikomukseni mennä salille tai muualle liikkumaan ja tästä lähin seuraani saa liittyä tsemppaamaan, niin Joensuussa kuin Kouvolassa kuin missä ikinä olenkaan. Minä tarvitsen sitä.

En osaa nähdä itseäni kauniina. Peilistä näen jälleen vain lihavan ruman naisen. En jaksa nousta sängystä ylös, vaan jos saisin päättää nukkuisin kaiket päivät. Elämänilo kateissa – pitää lähteä etsimään sitä.

Raskas näyttelyviikonloppu takana aurinkoisessa Joensuussa. Tuloksena ERI 2 ja EH 2. Todella hyvältä tuntuu Imatran T:n jälkeen. SA jäi uupumaan karvattomuudesta, jonka yhä allekirjoitan. Emmi loisti taas handlerina ja Einsteinistä kuoriutui taas pikkudiiva. Auringonpaiste oli ihanan lämmin mutta lopputulos oli palanut iho jota tässä nyt sitten parannellaan.

Nyt loppuu ruikutus ja uusi elämä saa alkaa uudestaan. Tuu mukaan auttamaan ja karistetaan multa kilot sinne kaheksaankymppiin asti. Eiks jeh?

Motivaatio hukassa

Paino on noussut kaiken stressin keskellä taas uudestaan. Yritän syödä hyvin, mutta unohdan syödä ja sitten taas tulee ahmittua ihan mitä sattuu. Tällä hetkellä ollaan masennuksen kanssa siinä vaiheessa etten jaksa mitään. Minä vain makaan ja syön.

Tuotapikaa pitäisi lähteä koiran kanssa ulos. Sekään ei innosta ja 3km lenkit (ja sitäkin pidemmät seikkailulenkit) ovat jääneet unholaan ja tilalle ovat tulleet ulkona piipahtamiset ja ehkä 1km vaivaiset lenkit.

En jaksa huolehtia itsestäni, mutta silti paras paikka minulle olisi juurikin Joensuussa, missä minun on vain väkisin huolehdittava itsestäni ja kuljettava pyörällä. Näin tulisi edes arkiliikunnat hoidettua.

VG imi taas mehut. Tässä se nähtiin. Kyllähän siellä tuli taas liikuttua huomattavasti ja olihan se edellisvuotta kevyempi minulle selvästi kun kuntoa riittää ja penkistä nousee vähän enemmänkin kuin oma perse.

Aamulla kävin vaa'alla ja se heilahti taas sinne 96,6 tienoille. En enää luota tuohon vaakaan. Arviot heittelee +/-0,5kg ja muutosta ei tapahtunut vaikka vaihdoin paristot. Tällä nyt kuitenkin pakko mennä, kun muutakaan ei ole

Rukousaiheita: Ihmissuhdestressi, jaksamattomuus, syömisen unohtaminen.

Jotenkin yhtäkkiä olen niin yksin. Tarvitsisin enemmän tukea ystäviltäni Joensuussa jälleen, mutta yksi toisensa jälkeen ystäväni katoavat täältä omille kotipaikkakunnilleen kesäksi. Minä en katoa.

Einstein, pieni valopilkku mustassa elämässäni on perseillyt viimeisenpäälle viimeaikoina. Ja väsymyksen keskellä ei edes jaksa nauraa.

Anteeksi sekava ja vähäkuvainen teksti laitetaan nyt loppuun söpö koirakuva ja jäniskevennys.