Tulistunut taistelija

Näemmä pitää aina ensin suuttua itselleen ja kaikille muille kanssaeläjilleen, jotta voisi saada taas sen yliluonnollisen energiaboostin treenaamiseen. Kaksi päivää on ryömitty itsetunnon ja henkisen hyvinvoinnin kanssa parikymmentä metriä maan alla, ja tähän aamuun kasvaneeseen suunnattoman
suureen vihaan kulminoitui jo niin paljon energiaa, että päätin valjastaa sen treeniin.

Lupasin etten kirjoita tänne ennen kuin paino on pudonnut lukemaan 95. Noo sanottakoon, että treenin
jälkeen se oli 94,7 joten olettaisin sen pysyvän huomisaamuun kuitenkin siinä 95 tietämissä. Olen ylpeä itsestäni. Samaan aikaan häpeän kaikkia niitä tyhmyyksiä, mitä tuli erinäisiä ihmisiä ja itseään kohtaan tehtyä viimeisen kahden vuorokauden aikana. Pyydän nyt vielä virallisesti anteeksi itseltäni ja kaikilta muiltakin.

Salilla siis tein jälleen kerran keskikropan ja jalat, vaikka piti tehdä keskikroppa ja kädet. Jotenkin ei toi yläkroppatreeni jaksa kiinnostaa. Ehkä pitää alkaa siis sitä puolta treenaamaan käsipainoilla kotona.

Einsteinin kanssa käytiin näyttelyssä ja pojun karvattomuuden takia käytännössä saatiin tyydyttävä eikä siten päästy kilpailuluokkaan. Kävinkin siis treenin päätteeksi tänään hankkimassa pojulle pehmeän kaulapannan, ruokaa ja hoitavan shamppoon turkille. Näyttelyssä kuitenkin pikkujäpikkä esiintyi tavattoman hyvin ja pelasi hyvin yhteen hovihandlerini Emmin kanssa :) Kiitos vielä Emmi siule!

Jotenkin nyt on vain kaikin puolin kiitollinen olo. Aurinko paistaa niin ulkona kuin minun mielessänikin.

Jojoilua ja motivaation puutetta

"Ei se nyt yhdestä pitsasta"
"Jos mie nyt vaan tän kerran"
"Pitäähän sitä välillä herkutella"
"No aina ei jaksa pitkää lenkkiä"
"Ei se haittaa, huomenna sit"

Nämä lauseet ovat tulleet omalla kohdallani viimeaikoina turhan usein ja sehän näkyi aamulla vaa'assa… 96kg. Kilo tuli takaisin kaikesta juoksemisesta ja lenkkeilystä huolimatta. Eilen olin illalla väsynyt ja keskittyminen herpaantui ja niin vain kotiin tullessani edessäni oli pian taas tyhjä pitsalaatikko. Nyt ei auta muu kuin laittaa uudestaan tsemppi päälle ja sanoa, että seuraava teksti tulee kun olen pudottanut seuraavan kilon. Toivottavasti se lähtee pian.

Juokseminen on temmannut minut mukaansa. Erityisesti vanhalla kotiseudullani Elimäellä tulee juostua kun lenkkiä on helppoa varioida tutussa ympäristössä. Viimeeksi mittariin tulikin 12,5km johon sisältyi paljon mäkiä ja erilaisia pintoja; asfalttia, hiekkaa ja purua. Sillä reissulla kuitenkin keskellä peltoja tuli väännettyä nilkka kiitos yllättävän kuopan tiessä. Eli vähän toipilaana lähden taas ryhtiliikettä tekemään.

Eilen huomasin kuitenkin, mitä minä tarvitsen ystäviltäni enemmän. Olen saanut viime aikoina kourallisen uusia ihania ystäviä Lohjalta ja yksi heistä tuossa eilen minulle heittikin, että seuraavan kerran kun taas siellä päin pyörin, voitaisiin mennä pelailemaan tennistä. Voi miten iloiseksi tulinkaan. Tätä minä tarvitsen enemmän, vaikken niin ryhmäliikkuja itse olekaan. Aina saa kysyä minua mukaansa salille, uimaan, lenkille (jos haluat riippakiven), tennistä, keilausta… ihan mitä vaan.

Tänään lähdenkin salille tekemään keskivartalo-yläkroppa treenin ja sen jälkeen uimaan. Jos siitä vielä jaksaisi pyöräillä Lidliin ostamaan halpoja kasviksia ja sitten vaikka vielä Subin kautta kotiin.

Einsteinille kuuluu hyvää. Tuo pieni nappisilmä on nostanut mielialaa roimasti raahaamalla väkisin minut pihalle aamuisin.
Sunnuntaina olisi edessä Imatralla järjestettävän Lappeenranta Dog Show:n enkkukehä junnuissa. Saisinkohan jo nyt jonkun kauniin pystin tuonne kaapin päälle tai sitten ruusukkeen seinälle?

Seikkailijan treenimusat

Pienestä mukavuusalueellaan kyyhöttävästä wannabe-taistelijasta on kovaa vauhtia kehkeytymässä kunnon seikkailija. Tai miltä kuulostaa ajatus siitä, että heräät Joensuussa, piipahdat Kouvolassa ja käyt nukkumaan Vihdissä ja seuraavana päivänä löydät itsesi Turusta? Tätä oli viikonloppuni tällä kertaa enkä kadu kyllä sekuntiakaan. Tämän keskiaika-fantasia-hihhulin päivä kruunaantui kyllä Turun reissulla kun käytiin vielä yöllä tsekkaamassa Kaarinassa Kuusiston piispanlinnan rauniot. Miulta kyllä säikäytettiin sydän kurkkuun asti pariinkin kertaan. Valitettavasti (tai onneksi) kuvamateriaalia ei tästä ole sillä puhelimestani loppui akku.

Treenirintamalla menee vallan mahtavasti. Joensuussa tulee käveltyä päivittäin yhteensä 6km koiran kanssa ja lisäksi arkiliikuntaan sisältyy runsaasti pyöräilyä. Salilla alan olla jo taas tuttu näky ja uintikin alkaa sujua vanhaan malliin, mutta se mitä varsinkin monet facebook kaverini odottavat jännityksellä, on tämän päivän lenkin pituus. Kokeilin ensimmäistä kertaa iPhonellani Sports Tracker sovellusta (joka muuten on ilmainen ja suosittelen kokemukseni perusteella muillekin) ja intouduin juoksemaan enemmän kuin tarpeeksi – 11,1km. Olen todella todella todella ylpeä itsestäni! Tänä keväänä kun ei ole juoksu tähän mennessä sujunut ja maksimilenkit ovat olleet siinä 3km paikkeilla.

Einstein on ollut nyt vähän kipeänä ja laihtunut kovasti. Toivottavasti madotus ja vähän tujumpi ravinto
auttaa pientä. Poju täytti 9kk ja kymmenisen päivän päästä olisi edessä ihan ihka ensimmäinen kerta näyttelyssä junioriluokassa. Jännityksellä tätä odottelen. Reipas poju on ja onpa tässä alkanut jo vähän haaveilu Edisonin hankinnasta :)

Moni on viimeaikoina kysellyt, mitä minä kuuntelen treenatessani. Joten päätinpä kertoa teille treenimusalistaltani löytyvät albumit:

P.O.D. - Satellite
Blindside - Silence
Fireflight - Now
Fireflight - Unbreakable
Evanescence - Fallen
Kls. - Vedä henkeä nyt

Näillä on menty salilla ja mm. juostu tämän päivän megalenkki. Ehdotuksia listalle saa tarjota :)