Pieniä valintoja

… mutta summautuessaan niistä tulee suuria. Ja niin alkoi elämäni ensimmäinen herkkulakko. Koskaan en ole ennen lakkoillut herkuista sillä ajatukseni on ollut "yksi herkku päivässä". Nyt kuitenkin useammilta tahoilta on tullut kehotusta tähän joten yritetäänpä. Ja siis herkkuhan tässä tapauksessa tarkoittaa karkkia, jäätelöä, keksejä, leivonnaisia, sipsejä…

Pienet valinnat veivät minut mäkkiin kokeilemaan pystynkö syömään kyseisessä pikaruokalassa terveellisesti. Vastaus on KYLLÄ. Söin kanawrapin ja ranskalaisten sijaan otin lisukesalaatin ja juomana oli zero-kokis. Ensimmäistä kertaa mäkistä lähtiessä ei tuntunut siltä, että olisin valellut koko elimistöni rasvalla ja siitä seuraavaa ylensyönti-ähkyä ei tullut.

Treeni-into alkaa nousta. Koira vie pihalle sopivasti, mutta jos on vähänkään viileämpi keli niin ei uskalla tuota pientä juoksuttaa pitkää matkaa ettei tule revähdyksiä. Lämpimämmillä säillä ollaan käyty hölkkälenkeillä, mikä on todella mukavaa. Kesää odotellessa siis :)

Saleilua, uintia, pyöräilyä, hölkkää, sauvakävelyä, kävelyä. Näillä mennään nyt ja no kotona on painovannetta tullut pyöritettyä. Peiliin katsoessa tuli sanottua "Hei vyötärö, olet tullut takaisin!"

Salilla näin kaikenlaista, mutta miten pitäisi suhtautua, kun vieressä treenaa tyttö joka on pelkkää luuta ja nahkaa. Kun omin silminkin näkee, ettei kaikki ole hyvin. Toisella puolella salia treenaa sairaalloisen ylipainoinen mies kahden personal trainerin kanssa. Häntä olisin tahtonut halata ja tsempata. Sen sijaan hän sai monilta muilta treenaajilta halveksuvia katseita. Minä jos joku tiedän miltä se tuntuu. Toivottavasti näen hänet uudelleenkin salilla.

Herkkujen tilalle olen koettanut keksiä muuta tekemistä. Olen neulonut, treenannut, lukenut kirjoja, nukkunut päiväunet, juonut vettä, mutta uusimpana tähän listaan on tullut ompeleminen. En ennen oikein ole ollut innostunut ompelija, mutta Eurokankaan palalaarit kiehtovat. Sitä saa nopeasti työn valmiiksi ja pääsee heti nauttimaan. Yksi kesämekko ommeltu, kuva tuossa alhaalla.

Einsteinille kuuluu hyvää. On pikku räyhäperse rauhoittunut kun haukkupanta laitettiin kaulaan. Josko vaikka naapureiden murhaavat katseet laantuisivat vähitellen ja he alkaisivat tervehtimään minua jälleen iloisesti.

Niin ja se päivän polttava kysymys. Mikä on lukema tänään?

96.5kg eli 1.5kg lähti viikonlopun suunnanmuutoksen myötä :) tällä eteenpäin ja tänään taas salille.

Taistelija

Viikon itsesääliaika takana. Sitä tuli pelättyä, että paljonko painoa moisesta määrästä suklaata ja peiton alla itkeskelystä kertyi mutta vastaus oli tällä kertaa pyöreä 0. Sen sijaan tuo viikko antoi minulle enemmän kuin otti. Elämänhalu nousi jälleen.

Minusta tulee jälleen se taistelija, joka vuosi sitten olin. Minä en anna minkään ulkopuolisen lannistaa – en sydänsurujen, en masennuksen, en väsymyksen… en edes sen kun minua kohdellaan epäreilusti. Minä aion taistella siitä, mikä on minun.

Uudet tuulet puhaltavat. Olen nyt laskenut irti tämän kevään osalta opinnoista, mutta pääsin työhaastatteluun koskien kesätyötä Tykkimäellä. Nyt vain toivotaan, että todella pääsisin sinne. Saisin kokea itseni hyödylliseksi ja ansaita elantoni. Tämä vanhempien siivellä eläminen, kun kuitenkin tuntuu pahalta.

Jotakin mitä todella kaipaan elämääni on rakkaus. Sitä että saisin tuntea suuria tunteita ja saisin niille vastakaikua. Minä ja iänikuiset pilvilinnani. Niistä on ollut tähän asti lähinnä riesaa, mutta jonakin kauniina päivänä toivoisin niistä koituvan voimavaraa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ensin pitää hankkiutua itse niin henkisesti kuin fyysisestikin kuntoon, ennen kuin mikään moinen voisi olla edes mahdollista.

Eteisen kenkähyllyssä nukkuva pikkumies sen sijaan on ollut minua kohtaan oikein ihana. Näin kevään tullen poju on raahannut minua entistä pidemmille lenkeille ja onhan tuolla auringonpaisteessa mukava kävellä joen rannalla. Kunhan vähän lämpenee niin pitää alkaa harkita juoksulenkkejä Einsteinin kanssa. Lappeenrannan ja Joensuun näyttelyihin on junnuluokkaan ilmottauduttu ja jännityksellä odotetaan mitä viralliset näyttelyt tuovat tullessaan.

Kahden kilon kivi vierähti sydämeltä

Vähän valoisampaa lauantaita. Jotakin on tapahtunut. Ainakin se, että minut on monen osapuolen toimesta vapautettu opiskeluista toistaiseksi. Virallinen sairasloma alkanee ensikuun alkupuolella. Silti on ehkä vielä turhaa uneksiakkaan kunnon voimat pois treenaamisesta, kun pelkästään sängystä ylös nouseminen on voimat pois treenaamista. 

Paino kuitenkin heti lähti putoamaan kun sen avoimesti ilmoitin. Nyt on sitten empiirisesti todistettu, että kivi sydämellä painaa 2kg. Tänään mennään siis lukemissa 98kg ja alaspäin tullaan. 

Einstein se alkaa olla jo aikuinen kooltaan, mutta ei todellakaan mieleltään. Vielä tosi pentumainen pikkuherra on ja saan siitä vielä toistaiseksi nauttia. Ilmoitin pienen juuri toissapäivänä Lappeenrannan näyttelyyn junioriluokkaan ja kesällä taidetaan seilata vielä muutamat muutkin näyttelyt.

Vielä ei ole vision visiota siitä, minkä laittaisin itselleni motivaattoriksi kymmenen tahi kahdenkymmenen kilon päähän. Jos sinulla on ideoita, kerrohan. :)

Kyllä, minäkin olen vain ihminen

Tässä jo usean kuukauden ajan olen miettinyt, mitä tehdä tälle blogille. En ole kehdannut kirjoittaa, kun ei ole mennyt hyvin.

Kaikki meni silloin hyvin kun olin avoin, joten päätin juuri puoli minuuttia sitten jatkaa sillä linjalla ja aloittaa uudelleen.

Sairastuin syksyllä masennukseen ja epäterveelliset elämäntavat palasivat lohtusyömisen mukana vaivihkaa. Kuntosalikortti on, mutta sitä ei uupumuksen keskellä jaksa käyttää. Unohdan syödä ja syön sitten nälkääni ihan mitä sattuu pitkin päivää.

Tänä aamuna häpesin. Painoin 100kg. Kaikki tullut takaisin ja koko viime vuoden raskas työ heitetty hukkaan.

Nyt minä tarvitsen apua. Tsemppausta ja halauksia, jotta jaksaisin nousta tästä kuralätäköstä jossa olen maannut nyt puoli vuotta.