Helpot kilot takana

Monta viikkoa on tuskailtu ja itkuakin tuherrettu, kun se paino ei putoakaan sellaisessa tahdissa kuin itse tahtoisi. Sitä on tullut treenattua ja treenattua, syötyä terveellisesti ja treenattua lisää. Silti mitään ei pitkään aikaan tapahtunut. Tuli jopa yksi ja sama kilo pudotettua varmaan neljään kertaan. Lopulta kuitenkin yhtä selittämättömästi kuin painon putoamattomuus oli alkanut, se jatkui jälleen. Toki treeniä oli lisättävä, mutta ei nyt puhuta mistään aivan mahdottomista määristä. Tänään siis vaaka näytti tasan 88.0kg.

Yläasteella ja lukiossa en koskaan pystynyt juoksemaan kuntotestin 1500m juoksua loppuun. Siltä kuntotasolta siis tähän rupeamaan lähdettiin. Voin ylpeänä sanoa, että se aika on todellakin takanapäin. Lenkkien pituudet ovat pidentyneet ja pidentyneet. Ensin hihkuin riemusta kun jaksoin juosta 1km sen jälkeen 2km. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että ensi vuonna juoksisin 10km olisin nauranut hänelle. Viime viikolla juoksin 10km.

Pienenen päivä päivältä, mutten sitä itse kovinkaan usein huomaa taikka näe, mutta mittanauha harvemmin valehtelee. Helmikuusta on vyötäröltä hävinnyt n. 11cm ja käsivarsista ja reisistä myös paljon. Vaatekoko on paidoissa pienentynyt kahdella koolla, housuissa yhdellä koolla. Viime päivinä olen alkanut seuraamaan veden juomistani. Pyrin juomaan päivittäin vähintään 3 litraa vettä. Alkuun se oli väkisin juomista, mutta nyt alkaa mennä jo vähän helpommin. Tämäkin osasyynä varmasti siihen, että sain painoni jälleen laskuun.

Soitin pentuni kasvattajalle. Sieltä sain kuulla hyviä uutisia. Einsteinin emä näyttäisi olevan tiineenä, mutta varma tieto tulee viikon-parin sisään. Minun pieni saa nyt kasvaa kaikessa rauhassa mamma Didin masussa. Mahtavia uutisia oli kuultavissa myös emästä. Didi oli pärjännyt upeasti Maailman Voittaja-näyttelyssä olemalla rotunsa paras.

Tällä kertaa ostin pienelle Einsteinille koirien juomapullon. Kuulostaa typerältä, tiedän. Lähdin ostamaan kynsisaksia, mutta sitten totesin tämän liittyvän aiheeseen paremmin, joten kynsisakset saivat jäädä hyllyyn. Näin kuumilla keleillä sitä on itsekin todennut kuinka tärkeää on juoda. Saati sitten tuollainen pieni musta karvapallo, joka vielä oikein kerää kaiken auringonpaisteen itseensä. Löytyihän tuolta sitten myös Einsteinin kokoluokkaan sopiva pallokin :)

Palataan toivottavasti pian!

Askelia, paljon askelia.

Noniin tänäaamunahan se sitten heilahti. 88,8kg ja tunnen oloni jälleen pienemmäksi! Eilenhän oli virallinen älä laihduta-päivä, mutta luulen, ettei se nyt suoranaisesti koskenut minua.

10219 lauantaina
8808 sunnuntaina
13653 maanantaina
17993 tiistaina

Siinä vähän askeldataa Vappugospelin järjestelyistä. Purkupäivänä unohdin askelmittarin kotiin joten torstain dataa minulla ei valitettavasti ole tarjolla. Myös sykemittari kertoi viikon stressitasoista. Mittari oli mukana kuvioissa keskiviikosta keskiviikkoon ja hyvin pian huomasin, että alle 70 lukema oli vain aamulla juuri herätessä. Tämän jälkeen leposyke pitkin päivää oli siellä 80-90 kieppeillä ja lähempänä vappua siinä 100. Henkisesti ja fyysisesti raskasta puuhaa siis. Normaalitasot palautuivat vappuaaton jälkeen. Syy sunnuntain lukeman eroavuuteen lienee siinä, että sunnuntaina olin hieman sairas ja huonovointinen. Onneksi kuitenkin meni nopeasti ohi (hyvillä yöunilla ja napakalla aamulenkillä)

Jotakin uutisia Einsteinistä:
Kävin moikkaamassa lahden kansainvälisissä koiranäyttelyissä valitsemaani kasvattajaa ja keskustelimme koirista ja näyttelyistä paljon. Siinä samalla pääsin näkemään monta enkkuterrieriä yhdellä silmäyksellä ja rakastuin rotuun vielä enemmän. Ihania siroja otuksia! Olin todella ylpeä kun Einsteinin tulevasta emästä tuli näyttelyssä rotunsa paras edustaja ja tuo pieni koira oli muutenkin varsin ihana. En malta odottaa, että oman pentuni saan.

Näyttelystä sain kuitenkin innostusta ja ajatusta siitä, että mahdollisesti myös noihin piireihin lusikkani sotkisin. Tämän kilon pudotuspalkinnoksi ostinkin näyttelytaluttimen. Ruotsista mukaan lähtenyt Einsteinin pikku kaveri saa nyt luvan esitellä hihnaa :)

Tsemppiä heikkoon hetkeen

Sain tosi ihanan yllätyksen. Kotona Joensuussa mainospaljouden alla oli postipaketin ilmoitus. Hämmennyin. Kukaan ei ollut ilmoittanut minulle paketista ennakkoon ja olin hieman varautunut. Tentin jälkeen ryntäsin seuraavaksi postiin. Paketin päällä oli nimi Marjut ja sukunimestä en saanut selvää. Sisältä paljastui treenivanne. kortin kera: 

Einsteinin opettaja sanoi hänelle: "Sinusta ei tule mitään!" Miten väärässä tuo opettaja olikaan.
Einsteinin sanomaa: "En koskaan ajattele tulevaisuutta, se tulee kyllin pian"
"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne"
"Hankaluuden keskellä lojuu mahdollisuus"
"Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tulosta"
Tsemppiä E-projektiin!

Miten ihanaa minusta olisi kiittää kädestä käteen tätä ihanaa ihmistä, mutta käynee se kai näinkin, kun kuitenkin luet tätä tekstiä. Paino kun on junnannut paikoillaan jo pitkään ja motivaatio tuntuu olevan hukassa. Tänään vaaka näytti yhä itsepintaisesti sen saman kahden viikon takaisen 89,6kg Stressin keskellä on tullut oltua herkkuherkkä ja vaikka sitä kuinka liikkuisi niin syödessään roskaa paino ei putoa. 

Tästä tuli paljon tsemppiä mulle. Kiitos sinä joku ihana ihminen! 

PS. Enemmän kuulumisia ja VG:hommien dataa tulee sitten kun saan sen kilon pudotettua. Näillä tsempeillä en uskoisi enää kestävän kauaa :)