Maaginen raja rikki

89.6kg ja samalla hyvästit ysillä alkaville painoille. Hyvästit eivät olleet haikeat. Tämän kilon pudottaminen oli ehdottomasti taistelua viimeiseen pisaraan asti. Jo viimeviikolla käytiin muutaman kerran siinä 90.1 lukemassa, mutta ehei ei se siitä alemmas heilahtanut. Nyt olen niin iloinen, että voisin juosta vaikka koko päivän ympyrää.

Niinpäniin. Juokseminen. Aivan uusi juttu minulle tai ei aivan, mutta tässä kokoluokassa ehdottomasti. Menin viimeviikolla ja ostin Suunnon sykemittarin. Sen jälkeen se olikin menoa "Kyllä mä vielä kalorilukeman 300 saan..." Näin hyvässä kunnossa en ole koskaan ollut. Muistan vielä ajan, jolloin jo 100m juokseminen oli kovien pinnistysten takana. Nyt tuli siis kuitenkin juostua 2,5km ja enemmänkin olisi mennyt.

Kovat ovat olleet kiireet. Monilla on joulustressiä joulun alla, mutta minullpa on vappustressi vapun alla. Vappuaattona järjestämme nimittäin taas Kouvolassa vuotuisen Vappugospelin tai siis nykyisin tuttavallisemmin vain VG:n. Paljon hommaa on vielä tekemättä, vaikka paljon on jo tehtykin. Teenkin nyt toivotun lupauksen liittyen vappuun. Jokaisena rakentelupäivänä laitan askelmittarin taskuun ja katsellaan sitten vapunjälkeisissä päivityksissä sitä datamäärää, joka kyseisestä mittarista irtoaa. Toki sykemittari on menossa mukana.

Ensiviikonloppuna on luvassa matka Lahden kansainväliseen koiranäyttelyyn – matka tapaamaan Einsteinin mahdollista emää. Odotan tapaamista innolla. Vain jokusen enkkuterrierin olen eläissäni nähnyt ja jo nuo muutamat kohtaamiset tuonmerkkisten koirien kanssa on saanut minut rakastumaan kyseiseen rotuun. Ihanaa on myös saada kasvot niille kaikille sanoille, joita on vaihdettu puhelimitse ja sähköpostin välityksellä.

Viime viikolla tuli poljettua Mustiin ja Mirriin ostoksille. Mukaan lähti kantolaukku, jonka oletan olevan kantokoppaa kätevämpi pienelle koiralle, varsinkin junamatkoja ajatellen. Ainakin helpompi noin logistisesti siirrettävänä. Kulkeepahan koiran tärkeimmät tavarat varmaan myös samassa kassissa mukana.

Lomailua ja lepsuilua

Jätettiin äidin kanssa pääsiäinen väliin – lähdettiin laivalle. Ei ollut yhtään sen keventäjäystävällisempi vaihtoehto kuin viettää pääsiäinen kotona. Suoraan sanottuna surkea reissu. Lapsia aivan liikaa ja vastuuttomia vanhempia vielä enemmän.

No kotiin palatessa painoa olikin sitten taas kilo enemmän – 93kg. Ei siinä auttanut sitten muu kuin alkaa paiskimaan töitä. Se mikä tulee nopeasti, ei lähdekään aivan yhtä helposti, mutta lähtee silti helpommin kuin yleensä. Parin päivän hikitreenin jälkeen oltiinkin takaisin lähtöpisteessä: 92 kg. Hikitreeni oli tällä kertaa todellakin mukavaa. Ostin uudet lenkkarit itselleni ja innostuin juoksemisesta ja hölkästä uudelleen. Olin veljeni luona lastenhoitoapuna ja siinä samalla tuli pelailtua xboxilla kinect sportsia. Kieltämättä jouduin pikkuhiljaa nielemään sanani siitä, että video-liikunta-pelit olisivat turhuutta. Viisiottelun jälkeen olin niin hiessä että... nyrkkeilystä puhumattakaan.

Siitä se ylämäki sitten alkoi uudelleen ja juuri kun alkoi näyttää siltä, että 91kg raja tulee saavutetuksi, nousi kuume. Ei auttanut muu kuin heittäytyä vuodelepoon sillä tänään, maanantaina, on ensimmäinen työpäiväni uskonnon ja psykologian sijaisena (jostainhan ne rahat on kesän vuokriin revittävä, kun ei kesätöitä kuulu...)

Vielä hieman puolikuntoisena tuli tehtyä matkaa Joensuun ja Kouvolan välillä, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että tauti on talttumaan päin. Se on hyvä ja kohta lenkkipolut kutsuvat uudelleen. Sitä ennen pitää kuitenkin käydä opettamassa.

Einsteinille tuli eilen jo ennakkoon käytyä ostamassa y-valjaat. Ei värillä väliä, kunhan ovat punaiset. Siinä samalla kuitenkin äitini bongasi aivan ihanan punaisen metallisen juomakupin, jollaista olen etsinyt jo pitempään, löytämättä. Pitihän sekin sitten poimia ostoskoriin.