Kyllä, minäkin olen vain ihminen

Tässä jo usean kuukauden ajan olen miettinyt, mitä tehdä tälle blogille. En ole kehdannut kirjoittaa, kun ei ole mennyt hyvin.

Kaikki meni silloin hyvin kun olin avoin, joten päätin juuri puoli minuuttia sitten jatkaa sillä linjalla ja aloittaa uudelleen.

Sairastuin syksyllä masennukseen ja epäterveelliset elämäntavat palasivat lohtusyömisen mukana vaivihkaa. Kuntosalikortti on, mutta sitä ei uupumuksen keskellä jaksa käyttää. Unohdan syödä ja syön sitten nälkääni ihan mitä sattuu pitkin päivää.

Tänä aamuna häpesin. Painoin 100kg. Kaikki tullut takaisin ja koko viime vuoden raskas työ heitetty hukkaan.

Nyt minä tarvitsen apua. Tsemppausta ja halauksia, jotta jaksaisin nousta tästä kuralätäköstä jossa olen maannut nyt puoli vuotta.

Joulu

Tarvitseeko sitä muuta sanoa.. Mutta Einstein kyllä nautti olostaan ja minä otan niskasta itseäni kiinni ja raahaan ihteni salille jahka Joensuuhun pääsen.

Tammikuussa noin 22-vuotis synttäreitten kunniaksi olisi aikomus myös vetäistä tämä:

Ryhtiliike

Masennuksessa on vellottu nyt ihan tarpeeksi ja se asia alkaa jo olla hoidossa. Nyt on aika ottaa ryhtiliike ja aloittaa seuraava haaste vastaan. Tänään 7.11. minä päätän 93kg painoisena lähteä jälleen uudelleen pudottamaan. Tavoitteeksi laitetaan, että vappuna oltaisiin lukemassa 85kg. Vähän alle puoli vuotta aikaa ja kahdeksan kiloa. Tänään siis kuntosalikortti uusintaan.


Einsteinille kuuluu hyvää. Poju on pitänyt minut kaikesta huolimatta liikkeellä. Jätkä on kasvanut todella paljon ja alkaakin olla aikuisen kokoinen jo. Nappisilmä saa minut hymyilemään kaikesta huolimatta.

Uupumus iski

Flunssa...

Toisaalta tekosyy eikä ainoa syy millään tasolla. Painoa tullut taas takaisin. Hävettää. Nyt ollaan lukemassa 92kg TAAS.

Ahdistaa. Enkö minä pääsekään näistä kiloista eroon. Entä jos kohta ollaan taas siellä 100kg tuntumassa. Tuntuu melkein pahalta kun ihmiset kehuvat "laihtumistani" kun kiloja on tullut takaisin. 

En jaksaisi kuntoilla. Pennun kanssa kaikki on vaikeampaa. Lenkkikaverista tuleekin kunnollinen lenkkikaveri varmaan vasta tammikuussa ja silloinkin on Einsteinin mielestä varmaan liian kylmä. 

Koulu ei suju, ei jaksa, ei pysty. Miten siis jaksaisin olla kuntosalilla. 

Itken enkä saa mitään aikaan. 

Haaste

Rakas Eveliina haastoi minut tekemään tämän :) kiitos haasteesta! Vastasin nyt kaikkiin niihinkin mihin sinäkin vastasit kun oli niin kivoja kysymyksiä nekin. 

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset;

1. Kiitä antajaa ja linkkaa bloggaaja jolta haasteen sait
2. Vastaa kysymyksiin
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Valitse viisi blogia joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti

1. Miten rentoudut?
Rentoudun katsomalla hyviä elokuvia lämpöisen viltin alla. Taikka sitten kirjoitan tarinoita. Sellaista pääasiassa pään tyhjentämistä. Rentoudunhan minä kuntosalillakin, mutta se on jonkin verran erilaista.

2. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?

Lapsuudessa halusin luokanopettajaksi. Tai oikeastaan aluksi halusin maatalon emännäksi. Ystäväni asui maatalossa tuolloin ja ihailin hänen äitiään. Kuten huomaatte, suunnitelmat ovat hieman muuttuneet matkan varrella.

3. Kolme asiaa jotka haluaisit saavuttaa elämäsi aikana?

Elämäni rakkaus, perhe (oli se kuinka pieni hyvänsä) ja lämmin koti.

4. Bravuurisi keittiössä?

Kanapasta taikka sitten soija-lasagne.

5. Ikävin kotityö?

Tiskit. Jos rakastat minua, teet ne puolestani. Oikeastaan ylipäätään kaikki kotityöt ovat ikäviä.

6. Suosikkikirjasi?

Niitä on niin paljon, mutta kai pitää lojaaliuden nimissä nostaa ykköseksi fantasiakirjallisuuden isän John Ronald Reuel Tolkienin teoksista Hobitti.

7. Tv-ohjelma jota et voi sietää? Miksi?

Salatut Elämät. Ei sarjassa muuten vikaa ole, mutta tuntuu pahalta kun nuoret äidit katsovat sitä pienien lasten kanssa. Jo ala-aste ikäiset katsovat kyseistä ohjelmaa ja minusta se ei ole rakentavaa niin nuorille.

8. Parasta ulkonäössäsi?

Silmät.

9. Jos saisit olla aina tietyn ikäinen, minkä ikäinen olisit? Miksi?

Ehkä 25. Uskoisin että siihen ikään mennessä olen saavuttanut tavoitteeni niin kuntoni kuin painonikin suhteen. Myöskin silloin elämä on sopivasti vakautunut. (Nauran tälle varmaan 25-vuotiaana)

10. Mistä iloitset?

Iloitsen siitä, kun joku on aidosti läsnä ollessaan kanssani. Laittaa puhelimen äänettömälle ja on vain minua varten. Jakamaton huomio.

11. Mitä odotat?

Odotan rakkautta. Sitä että joku rakastaa minua tällaisenaan. Ei sellaisena joksi muutun ulkonäöltäni. Odotan sellaista miestä vierelleni, joka rakastaa minua kaikesta huolimatta. Tukee minua kaikessa mitä teen ja kantaa minua silloin kun minä en jaksa.

Even Kysymykset;

1. Lempi tv-kanavasi?

Nelosta tulee seurattua varmaan eniten, mutta aamu alkaa AamuTV:llä ykköseltä <3
2. Rakkain aarteesi?

Taitaa se tuo tuhiseva karvaturri tällä hetkellä olla.
3. Sano kolme sanaa jotka tulevat juuri nyt mieleesi?

Ikävä, rakkaus, unelma (kertoo enemmän tilanteesta kuin laki sallii)
4. Inhokki hedelmäsi?

Avokado, en ymmärrä mitä ihmiset siinä maistaa. Miusta se on tosi pahaa
5. Kuvaile itseäsi 4 sanalla?

Ikuinen haaveilija ei luovuta
6. Kuvaile tätä päivää 2 sanalla?

Kipeä ja väsy
7. Lempi vuodenaikasi?

Talvi
8. Oletko mielestäsi kypsä ikäiseksesi?

Olen joissakin asioissa, mutta toisissa olen ihan pieni lapsi.
9. Rakastatko äitiäsi?

Ehdottomasti, joskin aina se ei ole helppoa.
10. Mitä ötökkää inhoat yli kaiken?

Punkkeja. Niitä on ikävä irroitella koiran turkista.
11. Tykkäätkö pinaattikeitosta?

Pidin, en pidä enää.

Rikon sääntöjä... en jaksa keksiä uusia kysymyksiä, ehkä myöhemmin. 

Pieni perhe

Einstein on kotiutunut hyvin.. kaikessa kiireessä on kuitenkin unohtunut kirjoittaa... Kuvat kertovat kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa.

Tässä oltiin matkalla Kajaanista kottiin Joensuuhun. Pentu otti rennosti ja nukkui sylissä melkein koko matkan.

Koti tuli tutuksi päivässä. Tälläinen oli yleisnäkymä eilen pienen Elämään...

... kuten myös tänäänkin, joskin pienen lempipaikka vaikuttaisi olevan miun sylissä, jonne pitäisi päästä jokavälissä. Nykyisin otan Einsteinin syliin tyynyn päälle, jotta kun uni on tullut, voin vaivihkaa siirtää tyynyn lattialle voidakseni jatkaa omia puuhiani.

Tältä näyttivät ensimmäiset kaksi päivää Einsteinin seurassa. Monia päiviä on vielä edessä. Kuntoilu ei ole jäänyt, mutta ehkä nyt ekojen päivien ajaksi hieman vähentynyt. Salille kuitenkin on aikomus palata hyvinkin pian! 

Elämä muuttuu

Ei enää paljon viikkoa kauempaa, kun elämä muuttuu. Se muuttuu huolehtimiseksi jostakin toisesta. Samalla myös tämä joku toinen huolehtii minusta. Vie lenkille, on siinä vieressä tuhisemassa, heiluttaa häntäänsä kun palaan kotiin.

Silti on muistettava, ettei se koiranhankinta mene ihan niinkuin elokuvissa. Tai no... Suurin osa koiraelokuvista onkin komedioita, joissa koira pistää talon – no remonttikuntoon. Pitkä ja kivinen tie on varmaan edessä, mutta ne kukkaset siinä tien vierellä ja määränpää on se syy, miksi tämän tien valitsin.

Nyt näyttää, painonpudotuksen suhteen ollaan jääty jumiin tänne 90kg seutuville, mutta seuraava tavoitteeni onkin päästä 80kg ennen helmikuuta. Alkuperäinen suunnitelma 20kg ja puoli vuotta oli näin jälkikäteen katsoen aivan liian optimistista. Parempi hitaasti pudottaa niin pysyykin sitten alhaalla.

Kuntosalikortti on tullut jäädäkseen. Nautin koko sydämestäni siellä rehkimisestä ja nyt kun sali on kiinni kunnan lomautusten takia, on ensinnäkin paino noussut jälleen kilolla (Ruotsin risteilylläkin saattaa olla osuutta asiaan). Toisaalta kuitenkin tiedän, että kun sali jälleen ensiviikolla aukeaa, katoaa tuo yksi noussut kilokin.

Kuvat, joista olet saanut tätä tekstiä lukiessasi nauttia, ovat parin viikon takaa. Pennut olivat silloin neliviikkoisia ja taisin minä sieltä sen Einsteinin löytää.