93,0

Oli se vähemmänkin vielä eilen, mutta pitäähän sitä kerran viikossa vähän herkutella. Olin koko viikon kaivannut Kouvolan lakua. Kai oli pienoinen koti-ikävä kyyniseen Kymenlaaksoon tai jotakin muuta
vastaavaa ja sitten kuin taivaan lahjana löysinkin täältä Joensuusta Papinkadun S-marketista 500g Kouvolan lakua (löytyy alimmalta hyllyltä irttareitten vierestä jos joku Joensuulainen nyt haluaa tätä Suomen parasta lakua päästä maistamaan). Enkä tosiaan edes kadu vaikka paino siitä nyt hetkellisesti heilahti hieman ylöspäin. Ja tässä vaiheessa pahoittelen kuvien puutetta. Ei ole kamera ollut kädessä oikeilla hetkillä, tai oikeastaan ollenkaan ;) Ehkä seuraavaan postaukseen sitten.

Lunta maassa ja pakkasta/nollakeli, jos tuota nyt voi lumeksi sanoa. Valkoista se kuitenkin on. Edison ei alkuun pitänyt tästä märästä ja kylmästä aineesta lainkaan, mutta tänään kun oli hieman viileämpi keli ja tuo omituinen valkoinen aine oli hieman kiinteämpää näin ne iloiset lumi-pentu-hyppelyt jotka Einsteiniltä jäivät kokonaan väliin. (Se kun ei innostunut lumesta koskaan)

Uusia suunnitelmia siintää horisontissa. Olen jo nyt uupumuksen keskellä saanut hieman kohdennettua voimavarojani niin, että olen päässyt vapiksen bänditoimintaan mukaan. Olen saanut siellä kokea sellaista tukea ja yhteenkuuluvuutta, mikä on ollut todella eheyttävää. Olen todella kiitollinen jokaisesta tässä poppoossa mukana olevasta ja siitä hyväksynnästä, jota olen saanut kokea. Ettei minun tarvitse esittää että kaikki on hyvin, eikä myöskään esittää että kaikki on huonosti. Voin tulla sellaisena kuin olen ja tehdä parhaani. En ole varmasti tämän kaiken keskellä mikään kaikista helpoin kosketinsoittaja-vokalisti, mutta kiitän suuresti kärsivällisyydestänne. Lisäksi sieltä saadut onnistumisen elämykset ja myöskin se, ettei virheisiin kuole, on tehnyt minulle todella hyvää.

Mutta niistä uusista suunnitelmista… Eivät ne ole kovin maailmaa mullistavia, mutta minun maailmani ne mullistavat. Olen päättänyt laatia itselleni selkeän aikataulun päivääni. Siihen ei tule sisältymään vielä toistaiseksi mitään ylitsepääsemättömän vaikeita asioita, vaan pikemminkin tasaisesti mukavia asioita, joille nyt varaan selkeästi aikaa jokaiseen päivään. Uskoisin rutiinin saavan minussa aikaan sen että saisin enemän asioita tehdyksi. Viimeisimpien viikkojen aikana, kun koko tämä sairaslomalaisen elämä on mennyt sängyn pohjalla makaamiseksi. Rutiini tuo myös turvaa ja siten uskoisin sen vähentävän ahdistuneisuutta.

Viimeyönä siis kaavailin seuraavaa:
8.00 Ylös ja koirien aamulenkki
10.00 Salille ja uimaan
14.00 Koirien päivälenkki
16.00 Rukous Raamattu Ylistys
18.00 Jotakin luovaa (kirjoittamista, säveltämistä, maalaamista)
20.00 Koirien iltalenkki
23.00 Unta palloon

94,0

11kg pudotettu. Kympin rajapyykin ylityksen jälkeen kävimme juhlimassa Tukholman risteilyllä äidin ja lukiokaverini kanssa ja ensimmäistä kertaa minä todella nautin tanssimisesta, kun oli joku kenen kanssa tanssia. Myös suhtautumiseni ruokaan oli täysin erilainen kuin aiemmilla risteilyillä; vaikka buffetpöydät notkuivat herkkuja, ei tarvinnut syödä itseään ähkyksi asti. Ei pidä syödä siksi "Koska tästä on maksettu 30e" vaan unohtaa raha ja pyrkiä syömään nautiskellen. Mielestäni onnistuin tässä tällä kertaa hyvin – jälkiruokaa tietenkään unohtamatta.

Tukholmassa koetettiin hieman erilaista lähestymistapaa. Emme lähteneet keskustaan shoppailemaan, vaan kävimme loggaamassa viisi kätköä terminaalin "lähistöltä" Molemmat matkakumppanini ihmettelivät päänsisäistä navigaattoriani, vaikka hetkittäin varsinkin äiti osoitti epäuskonsa valitsemiani
reittejä kohtaan. Silti kätköt löytyivät (yhtä kirkon kätköä lukuunottamatta) ja opastin porukkamme turvallisesti takaisin laivallekin.
Kuvassa näkyykin ensimmäinen kätkö jonka löysimme aivan näköalapaikan lähistöltä.

Joensuussa olemme keräilleet hymyjä keltaisella rukkaporukallamme. Eli ostinpa minä itsellenikin keltaisen rukka sadetakin. Onpa edes jotakin iloa kylmän kosteassa sateessa, vaikka edes vastaantulijoille. Edison kasvaa huimaa vauhtia! Ihan kauhistuttaa kuinka siitä pienestä oravasta näyttäisi sittenkin kasvavan koira.

Nyt viimepäivinä olemme myös uskaltautuneet koirapuistoon. Vaikka vielä rokotussuoja Edisonin osalta on vajaa. On kuitenkin todella tärkeää sosiaalistaa koira ajoissa ja nyt on vielä sen verran leutoja kelejä, että moinen onnistuu puistossa helposti. Pojat juoksee ja leikkii onnessaan puistossa ja puistosta lähteminen tuottaa enemmän ongelmia. Jos Einstein ja Edison saisivat päättää, olisimme puistossa varmaan koko päivän.

Yhäkin treeni on toisarvoinen asia, sillä voimat eivät moiseen riitä. Paino putoaa pelkällä ruokavaliolla ja koirien kanssa lenkkeilyllä tällä hetkellä. Pyrin keskittymään nyt uupumuksen keskellä asioihin joista saan mielihyvää – maalaaminen ja musiikki. Kuvassa ensimmäisiä akryyliväriyritelmiäni Neljä vuodenaikaa.