Matka kuutostien päätepisteeseen

Niinpä niin. Minä lupasin niitä kuvia. Tässä näitä pieniä kullannuppuja nyt on. Kaikki muuttui kertaheitolla niin konkreettiseksi. Kun pieni tuhisija painoi kuononsa rintaani vasten ja uinahti. Ensimmäinen vauva, joka ei alkanut rääkymään sylissäni. Ehkä pitäydyn siis näissä karvaisissa vauveleissa. 

Aika unisia kaksiviikkoisiahan nämä olivat – ja todella pieniä sellaisia. Silmät olivat kuitenkin jo auenneet maailmalle :) Ensimmäisiä huteria askeleitakin otettiin. Mamma Deedee katsoo tarkkaavaisesti omaa pikkuistaan. 

Ei kyllä yhtään harmita yhteensä 6 tunnin viettäminen autossa. Tekisin sen, vaikka heti huomenna uudestaan vain päästäkseni hipelöimään näitä ihanaisia pentuja. Tuskaliaan matkasta teki vain se, että radion sulake oli ilmeisesti palanut ja sain alkuun kuunnella hiljaisuutta, kunnes ostin huoltoasemalta Anna Puun levyn. Tuli sekin sitten opeteltua ulkoa ja kuunneltua kymmeniä kertoja läpi...

Unisten koirien katselu saa minutkin väsyneeksi. No jopas.. On kellokin jo aika paljon, joten tämä tytsy painuu nukkumaan!

PS. <3 Mamma Deedee on kyllä ehdottomasti yksi ihanimmista koirista, joita olen saanut tavata

No nyt lähti mopo lapasesta

Kuten kuvasta näkyy. Mopo lähti lapasesta ja lujaa. Siihen nähden että kiloja ei ole lähtenyt (Luojan kiitos ei ole myöskään tullut lisää) on kuitenkin koiratavaraa muuttanut kotiin siihen malliin, että jo varmaan siitäkin osaatte arvata pennun syntyneen. Olen saanut nähdä toinen toistaan suloisempia kuvia pennuista ja yhtäkkiä kaikki tämä on niin konkreettista.

Menen ensiviikolla katsomaan pentuja. Pieniähän ne ovat vielä silloin – vasta kaksiviikkoisia, mutten vain pysty enää estelemään tätä poltetta päästä katsomaan pieniä silkkiturkkisia pentuja. Kuvia saatte pennuista heti, kun olen ottanut itse omia kuvia ja saanut luvan niiden julkaisuun. Siihen voi kuitenkin mennä aikaa.

Tänään aloittelen treeniä "loman" jälkeen. Kuntosali ja uimahalli aukesivat jälleen ja aion ostaa kolmen kuukauden kortin takaamaan itselleni sen, että käytän näitä palveluita. Myös tuntuu että pahimmat helteet alkavat olla ohitse, joten treeniä, treeniä ja treeniä. Josko vaikka se puolimaraton olisi muutakin kuin vain haave syksyllä.

Tosiaan..

Kuten kuvasta näkyy. Ostin pienelle flexin, minitennispallon, vetolelun, kongin, pienten koirien kynsisakset, hammasharjan ja "siipikarjan makuista" hammastahnaa. Niille teistä jotka ette tiedä mikä kongi on, kerron. Eli se on tuo punainen lelu tuossa flexi-hihnan yläpuolella. Sen sisään pystyy piilottamaan herkkupaloja, joita sitten koira yrittää saada ulos. Hyvä lelu esimerkiksi eroahdistuksen ehkäisyssä. Antaa pennulle tekemistä.

Pentu tullee syyskuun alkupuolella miun seurakseni – olin laihtunut tai en. Silti en tule luovuttamaan. Pikemminkin tämä blogi tulee muuttumaan ehkä hieman koirapainoitteisempaan suuntaan, mutta painon laskusuhdanne saa luvan jatkua ja siitäkin aion puhua.