93,0

Oli se vähemmänkin vielä eilen, mutta pitäähän sitä kerran viikossa vähän herkutella. Olin koko viikon kaivannut Kouvolan lakua. Kai oli pienoinen koti-ikävä kyyniseen Kymenlaaksoon tai jotakin muuta
vastaavaa ja sitten kuin taivaan lahjana löysinkin täältä Joensuusta Papinkadun S-marketista 500g Kouvolan lakua (löytyy alimmalta hyllyltä irttareitten vierestä jos joku Joensuulainen nyt haluaa tätä Suomen parasta lakua päästä maistamaan). Enkä tosiaan edes kadu vaikka paino siitä nyt hetkellisesti heilahti hieman ylöspäin. Ja tässä vaiheessa pahoittelen kuvien puutetta. Ei ole kamera ollut kädessä oikeilla hetkillä, tai oikeastaan ollenkaan ;) Ehkä seuraavaan postaukseen sitten.

Lunta maassa ja pakkasta/nollakeli, jos tuota nyt voi lumeksi sanoa. Valkoista se kuitenkin on. Edison ei alkuun pitänyt tästä märästä ja kylmästä aineesta lainkaan, mutta tänään kun oli hieman viileämpi keli ja tuo omituinen valkoinen aine oli hieman kiinteämpää näin ne iloiset lumi-pentu-hyppelyt jotka Einsteiniltä jäivät kokonaan väliin. (Se kun ei innostunut lumesta koskaan)

Uusia suunnitelmia siintää horisontissa. Olen jo nyt uupumuksen keskellä saanut hieman kohdennettua voimavarojani niin, että olen päässyt vapiksen bänditoimintaan mukaan. Olen saanut siellä kokea sellaista tukea ja yhteenkuuluvuutta, mikä on ollut todella eheyttävää. Olen todella kiitollinen jokaisesta tässä poppoossa mukana olevasta ja siitä hyväksynnästä, jota olen saanut kokea. Ettei minun tarvitse esittää että kaikki on hyvin, eikä myöskään esittää että kaikki on huonosti. Voin tulla sellaisena kuin olen ja tehdä parhaani. En ole varmasti tämän kaiken keskellä mikään kaikista helpoin kosketinsoittaja-vokalisti, mutta kiitän suuresti kärsivällisyydestänne. Lisäksi sieltä saadut onnistumisen elämykset ja myöskin se, ettei virheisiin kuole, on tehnyt minulle todella hyvää.

Mutta niistä uusista suunnitelmista… Eivät ne ole kovin maailmaa mullistavia, mutta minun maailmani ne mullistavat. Olen päättänyt laatia itselleni selkeän aikataulun päivääni. Siihen ei tule sisältymään vielä toistaiseksi mitään ylitsepääsemättömän vaikeita asioita, vaan pikemminkin tasaisesti mukavia asioita, joille nyt varaan selkeästi aikaa jokaiseen päivään. Uskoisin rutiinin saavan minussa aikaan sen että saisin enemän asioita tehdyksi. Viimeisimpien viikkojen aikana, kun koko tämä sairaslomalaisen elämä on mennyt sängyn pohjalla makaamiseksi. Rutiini tuo myös turvaa ja siten uskoisin sen vähentävän ahdistuneisuutta.

Viimeyönä siis kaavailin seuraavaa:
8.00 Ylös ja koirien aamulenkki
10.00 Salille ja uimaan
14.00 Koirien päivälenkki
16.00 Rukous Raamattu Ylistys
18.00 Jotakin luovaa (kirjoittamista, säveltämistä, maalaamista)
20.00 Koirien iltalenkki
23.00 Unta palloon

94,0

11kg pudotettu. Kympin rajapyykin ylityksen jälkeen kävimme juhlimassa Tukholman risteilyllä äidin ja lukiokaverini kanssa ja ensimmäistä kertaa minä todella nautin tanssimisesta, kun oli joku kenen kanssa tanssia. Myös suhtautumiseni ruokaan oli täysin erilainen kuin aiemmilla risteilyillä; vaikka buffetpöydät notkuivat herkkuja, ei tarvinnut syödä itseään ähkyksi asti. Ei pidä syödä siksi "Koska tästä on maksettu 30e" vaan unohtaa raha ja pyrkiä syömään nautiskellen. Mielestäni onnistuin tässä tällä kertaa hyvin – jälkiruokaa tietenkään unohtamatta.

Tukholmassa koetettiin hieman erilaista lähestymistapaa. Emme lähteneet keskustaan shoppailemaan, vaan kävimme loggaamassa viisi kätköä terminaalin "lähistöltä" Molemmat matkakumppanini ihmettelivät päänsisäistä navigaattoriani, vaikka hetkittäin varsinkin äiti osoitti epäuskonsa valitsemiani
reittejä kohtaan. Silti kätköt löytyivät (yhtä kirkon kätköä lukuunottamatta) ja opastin porukkamme turvallisesti takaisin laivallekin.
Kuvassa näkyykin ensimmäinen kätkö jonka löysimme aivan näköalapaikan lähistöltä.

Joensuussa olemme keräilleet hymyjä keltaisella rukkaporukallamme. Eli ostinpa minä itsellenikin keltaisen rukka sadetakin. Onpa edes jotakin iloa kylmän kosteassa sateessa, vaikka edes vastaantulijoille. Edison kasvaa huimaa vauhtia! Ihan kauhistuttaa kuinka siitä pienestä oravasta näyttäisi sittenkin kasvavan koira.

Nyt viimepäivinä olemme myös uskaltautuneet koirapuistoon. Vaikka vielä rokotussuoja Edisonin osalta on vajaa. On kuitenkin todella tärkeää sosiaalistaa koira ajoissa ja nyt on vielä sen verran leutoja kelejä, että moinen onnistuu puistossa helposti. Pojat juoksee ja leikkii onnessaan puistossa ja puistosta lähteminen tuottaa enemmän ongelmia. Jos Einstein ja Edison saisivat päättää, olisimme puistossa varmaan koko päivän.

Yhäkin treeni on toisarvoinen asia, sillä voimat eivät moiseen riitä. Paino putoaa pelkällä ruokavaliolla ja koirien kanssa lenkkeilyllä tällä hetkellä. Pyrin keskittymään nyt uupumuksen keskellä asioihin joista saan mielihyvää – maalaaminen ja musiikki. Kuvassa ensimmäisiä akryyliväriyritelmiäni Neljä vuodenaikaa.

95,2

Oho! Ihan on unohtunut tänne kirjoitella, kun on ollut pentukiireitä. Takana on pari todella vaikeaa viikkoa ja uupumuksesta kärsineenä olen lähinnä nukkunut koko ajan. Eli eipä minulla olisi ollut juurikaan kerrottavaa. Tällä kertaa kuitenkin olin saanut terapiasta apua tuohon lohtusyönnin kitkemiseen. Pohdittiin, että mihin tunteeseen minä tarkalleen ottaen syön ja mitä minä sillä yritän korvata – huolenpidon kaipuu. Joitakin solmuja siis aukesi kun olen onnistunut kaiken uupumuksen keskellä pudottamaan painoa, vaikka itse treeni on jäänyt pois toistaiseksi. 

Tosiaan tässä välillä en ole kyennyt omatoimiseen treenaamiseen, mutta onneksi on ollut ystäviä, joiden kanssa on tullut sovittua erinäisiä liikunnallisia ajanvietteitä. Pitkälti vaeltamista kauniissa syksyisessä luonnossa siis varsinkin Kouvolan suunnalla tullut tehtyä. 

Syksyllä jokainen ilma on "koiranilma" kunhan varusteet vain ovat sen mukaiset :) 

Pentukuulumisia. Edison ja Einstein tulevat juttuun todella hyvin. Olen yllättänyt ne monta kertaa nukkumasta samalta tyynyltä, mutta koskaan en ole ehtinyt räpsäisemään kyseisestä suloisuudesta valokuvaa. Nyt sujuu myös lenkkeily molempien koirien kanssa kerralla. Alkuun oli todella raskasta, kun oli pakko käyttää molemmat koirat erikseen pihalla (tuntui etten mitään muuta tehnytkään koko päivänä)

Einsteinin vanhat pentuvaatteet ovat oikein sopivia Edille. Nyt pitää vain lähteä ostamaan Einsteinille isompia talvivaatteita. Talvi kun kerkesi jo kertaalleen yllättämään täällä Joensuussa.

Porvoon koiranäyttelyssä kävimme Einsteinin kanssa ja hyvinhän siellä menikin! JUN ERI1 SA PU2

SERT ROP-JUN Ja suomeksi siis Einstein sai arvostelukseen erinomaisen ja sertin arvoisen ja oli rotunsa paras juniori. Eteni kisaamaan paras uros kehään, jossa tuli toiseksi. Koska voittanut koira oli jo valio, Einstein sai sertin. Tämä oli Einsteinille jo toinen serti ja nyt ei siis enää tarvitsisi kuin se kolmas serti yli 2v koirana saada niin Einsteinistä tulisi Suomen muotovalio. Eli ensikesänä siis jahtaamaan sitä viimeistä sertiä. 

Käytiin myös epävirallisessa koiranäyttelyssä, MatchShowssa harjoittelemassa ja siellä sijoitus oli sinisten kolmanneksi. 

Ensiviikolla olisikin edessä ensimmäinen välipalkinto ihan vain minulle eli Tukholman reissu kivassa seurassa. :)  

97,3

Kyllä. Eilisestä aallonpohjasta paino nousi vähän ylöspäin. Pitkään mietin, että kirjoittaisinko minä ollenkaan tästä vaiko vain odottaisin, että milloin se putoaa alle edellisen postauslukeman. Mutta jotta tämä pysyisi aitona, pitää näistä "takapakeistakin" puhua. Itse sinällään en miellä tätä takapakiksi, sillä mielestäni viimeviikon pudotus oli jo epäterveissä lukemissa.

Väsynyt koko ajan. Se kuvaa viikkoani parhaiten. Tässä on nyt ollut kroonisen sairauteni lääkkeen vaihto meneillään juuri sen vuoksi, että edellinen lääke oletettavasti keräsi nestettä kroppaan ja nosti ruokahalua ja aiheutti itsessään jo ahdistusta. Rankin vaihe on meneillään; viikko täysin ilman lääkitystä. Haluaisin vain nukkua koko ajan, mutta se kierre oli katkaistava.

Mitä ihmettä oikein tapahtuikaan?

Joo ei me sitä vessapaperirullaa revitty, se oli naapuri.

Meitä on nyt täällä kolme. Minä, Einstein ja Edison. Kävin Einsteinin kasvattajan luona tiistaina ja sieltä sitten heräteostoksena lähti mukaan Edison joka itseasiassa täyttää tänään tasan 2kk. Pikkumies on antanut mulle yllättävän paljon voimaa tämän raskaan ajanjakson keskellä. On vain pakko nousta aamulla ylös ja viedä pihalle.

Vähän vieläkin toki sulattelen tapahtunutta ja taidan sulatella vielä pitkään. Musikaaliteemaisuus jatkuu virallisissa nimissä. Nyt minulla on Bonwild Phantom of the Opera "Einstein" ja Bonwild All That Jazz "Edison". Oopperan kummitus on lempimusikaalini, mutta eipä Chicago kovin kaukana perässä tule.

96,3

Ekaa kokonaista päivää kaksistaan :) 

Ohhoh! Sehän tuli alas äkkiä! Oli reaktio kun katsoin tänään vaa'an lukemaa.

Tänään tuli myös vuosi siitä, kun Einstein pitkän odotuksen jälkeen muutti "tyttönais-boksiini". Se on tämän tähänastisen elämäni onnellisin päivä vieläkin :) Laitanpa tähän päivityksen jonka Facebookkiin rustailin:

Vuosi sitten oli tähänastisen elämäni onnellisin päivä. Yksinäisyyteni muutti poistamaan pieni nappisilmä kuutostien päätepisteestä. Ne lempeät silmät on ilo nähdä jokaisena aamuna. On ihanaa että joku on niin onnellinen siitä että just minä heräsin.

Tää pieni on ollut mulle hengenpelastaja – pikkumusta enkeli. Se on saanut minut laskemaan irti ikävistä ajatuksista ja vienyt mut ulos katsomaan taivasta silloinkin kun en olisi jaksanut nousta sängystä saati lähteä neljän seinän ulkopuolelle.

Minä rakastan minun pientä Einsteiniani

Olen teknillistänyt dieettiäni. Miksi en käyttäisi apuvälineitä, kun niitä on saatavilla? Vanhan vaakani ruvettua temppuilemaan, hankin itselleni kehonkoostumusvaa'an, joka on suonut hieman tsemppiä lisää. Toki aina vertailu taulukoihin on ikävää. Onhan se ikävää lukea että on ylipainoinen. Mutta toisaalta lohdullista huomata, ettei ole kaikista pahimmassa päässä tai että on oman osionsa alarajoilla. 

Hankin myös paljon kehumani Sports Trackerin sykevyön. Sykevyöhän mulla on aiemminkin ollut, mutta ryhdyttyäni käyttämään Sports Trackeria jäi sykemittarin käyttö, sillä kaksien eri tulosten arviointi alkoi ärsyttää. Nytpä siis tulee kaikki tulokset samaan paikkaan, mikä on sangen mukavaa. 

Ruokavalion suhteen olen tehnyt itselleni uuden löydön; Smoothiet. Tässäpä tämänaamuinen resepti, jos tekee mieli kokeilla:

2dl Gefilus tropiikin hedelmät mehua (tai muuta hyvää hedelmäistä mehua) 

1/2 purkkia maitorahkaa 

1dl luonnonjugurttia 

jäisiä mansikoita ja vadelmia oman mielen mukaan 

Joskus käytän pakastettuja hedelmiä marjojen sijasta ja joskus lisään kuitua sekaan käyttämällä vehnäleseitä. Dieetti voi siis näyttää tältä: 

Eilen kävin treenin jälkeen vielä pelaamassa kaveriporukalla paintballia. Oli ihan tajuttoman hauskaa ja tämänpäiväistä pientä lukemaa varmasti selittää sekin, että treeniä tuli tuplasti enemmän. Lisäksi, kun jännität metsässä värikuulapyssy kourassa niin eiköhän kroppa polta pikkusen enemmän kaloreita. Nyt on nättejä pyöreitä mustelmia pitkin kroppaa, mutta oli se sen arvoista. Kiitos järjestäjälle siis! 

Kouvolan näyttelyssä tuli käytyä hakemassa Einsteinille vielä yksi JUN ERI1. Toivottavasti Porvoon näyttelyssä sitten vielä vähän paremmin. Mahdollisesti tässä välissä käydään parit MatchShow:t katsastamassa kun itsekin tahtoisin kehäkokemusta ;) 

Niin joo! Kouvolassakin tuli harrastettua extreme-urheilua Iinan kanssa. Käytiin seikkailemassa repovedellä ja loggaamassa 3 geokätköä sieltä. Minäkin jopa uskalsin mennä Lapinsalmen riippusillasta kahteen kertaan!!! 

Lapinsalmen riippusilta turkasen korkialla

Maailman huipulla

Katajalammen yksinäinen laulujoutsen

Kätköistä löydettyjä aarteita :) 

98,8

105kg

Aloittaessani 105 kiloisena tämän urakan, vakaasti päätin että ottaisin itsestäni kasvokuvan jokaisena iltana. No… Kyllä tuli unohdettua kyseinen projekti moneen otteeseen, mutta eilen se muistui mieleeni uudelleen. Se on kyllä todella lohdullista katsottavaa. Kun tuntuu ettei missään edisty ja ei itse muutosta huomaa, mutta kun kuvat laittaa vierekkäin, muutos on ilmeinen. Pyöreät kasvot kaventuvat ja saavat vähitellen oman kauniin muotonsa takaisin. Jo nyt 6kg kevyempänä kuvissa huomaa kasvojen muodossa selkeän eron. Pitääkin yrittää muistaa vertailla kuvia silloin kun tuntuu siltä, ettei edistystä ole tapahtunut ollenkaan. Silti matkaa on vielä paljon ja tiessä vielä monta kuoppaa.

99kg

Pari päivää sitten tuli maattua sielä kuopan pohjalla ja syötyä pahaan oloon niin kuin monta kertaa aiemmin. Tarvitsisin vaihtoehtoisia sen kaikista pahimman olon karkottajia. Nyt tuntuu kuitenkin, että vain ruoka (ja rasvainen/makea sellainen) auttaa silloin kun ei saa itseään sängystä ylös ja vain itkettää. Toisaalta myös moisen pahaan oloon syömisen jälkeen seuraavana päivänä on edessä morkkistreeni siitä pitsasta/jäätelöstä/tms. Eilen tulikin vedettyä kunnon morkkistreeni; aamu-uinti 1km, spinning 15min (8,5km), keskikroppa-jalkatreeni salilla 45min, iltauinti 1km.

Valmentajani pyysi minua piirtämään kuvan itsestäni kahden vuoden kuluttua. Millainen kroppa, asento, vaatteet… No minäpä luovana ihmisenä vein tämänkin ihan omalle tasolleen ja piirsin itsestäni paperinuken. Mitään ihmeellistä fitness-kroppaa en piirtänyt, sillä sellaista en halua. Nukellani ei ole six-packia, ei erottuvia lihaksia. Nukkeni on terve nuori nainen. Nyt motivaationpuutteen iskiessä piirrän muutaman vaatteen nukelleni kaappiin lisää. Ehkä parin vuoden päästä minullekin on yhtä helppo löytää vaatteita joissa näytän hyvältä.

Einstein sai isomman pedin. Mustissa ja Mirrissä oli kanta-asiakkaille -50% tarjouksessa tietyn valmistajan petejä, joten minäpä ostin 50% isomman pedin. Tai ehkä jopa suuremman. Tuolle pedille mahtuisi saksanpaimenkoirakin, mutta Einstein jaksaa vieläkin osoittaa mieltään sitä kuinka peti on vieläkin liian pieni (oikaisee itsensä ihan suoraksi ollessaan jossakin reunassa ja oi voi tassut ja kuono menevät reunan yli). Mutta pitäähän pienellä koiralla olla peti johon myös sen ego mahtuu.

Lähitulevaisuuden suunnitelmia… Ensi viikonloppuna olisi edessä Kouvolan koiranäyttely. Vaikka vannoin sen olevan tämän kesän viimeinen näyttely, sai "kesä" vielä jatkoa porvoon näyttelystä. Talveksi olen suunnitellut Voittaja-näyttelyä, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Äitini kanssa varattiin matka Tukholmaan lokakuun alkuun. Ainut vaatimus on että tuolloin pitäisi olla alle 95kg. Eiköhän tuo onnistu kunhan tahto vain riittää. Myös hovihandlerini Emmi saattanee lähteä kyseiseen reissuun mukaan palkkiona siitä, että tutustutti minut ja Einsteinin näyttelyiden ihmeelliseen maailmaan.

Loppuun vielä pari täällä julkaisematonta kuvaa Maailman Voittaja näyttelystä:

99,7

Stressiä, näyttelyitä, kipuja, repsahduksia, luovuttamisia… Niistä viimeisin viikkoni on pääosin koostunut. Näyttelykiireissä ei kerennyt ruokavaliota noudattamaan ja sitten ne huonot tavat jäivät näyttelyitten välillekin päälle. Lisäksi koko kroppa kipuilee eikä treenistä tahdo tulla siksi mitään. Nousisi edes kuume että voisi sairastaa kunnolla pois, ettei puolikuntoisena tarttisi taas pitkää aikaa viettää.

Nyt kuitenkin palailin kotiin Joensuuhun näyttelyitten jälkeen ja täällä treeni jatkuu astetta intensiivisempänä. Treenaaminenkin on mukavampaa kun vaihtoehtoina on muutakin kuin vain juoksu. Ruokavaliostakin on helpompi pitää kiinni, kun herkkuja ei yksinkertaisesti löydy kaapeista. Painon kanssa seilailin koko viimeviikon siinä satasen tuntumassa. Tänään viimein voin virallisesti sanoa että kaksinumeroisissa mennään ja takaisin kolminumeroisiin ei enää palata.

Monet ovat Facebookin puolella ihmetelleet mitä ihmettä tulospäivitykset tarkoittavat ja jatkossa sama hämmennys varmaan jatkuu tälläkin puolella, joten tässäpä pieni suomi-koiranäyttely-suomi sanakirja kursiivilla eli jos ei kiinnosta niin voit suoraan hypätä eteenpäin :)

Luokkia:

JUN=junioriluokka (9-18kk) 
NUO=nuorten luokka (15-24kk)
AVO=avoin luokka (yli 15kk) 
VAL=valioluokka (muotovalioille) 
VET=veteraaniluokka (yli 8vuotta) 

Laatuarvostelut: 
ERI=erinomainen (punainen) 
EH=erittäin hyvä (sininen) 
H=hyvä (keltainen) 
T=tyydyttävä (vihreä) 
HYL=hylätty (harmaa) 
EVA=ei voida arvostella (ruskea) 
SA=sertifikaatin arvoinen (vaaleanpunainen) 
annetaan yhdessä ERI:n kanssa. 

SA:n saaneet koirat etenevät PU/PN eli paras uros/narttu luokkaan, joista paras uros ja paras narttu jatkavat kisaamaan rotunsa parhaasta eli ROPista. Toiseksi tullut saa VSP:n eli vastakkaisen sukupuolen parhaan. 

SERT=sertifikaatti annetaan parhaalle urokselle/nartulle mikäli koira voi sen ottaa vastaan, jos koira on jo muotovalio siirtyy sertifikaatti toiseksi tulleelle jne. kunnes sertifikaatin saaja löytyy
VASERT=varasertifikaatti annetaan toiseksi tulleelle joka olisi saanut sertifikaatin, mikäli ensimmäiseksi tullut ei olisi voinut ottaa sitä vastaan.
CACIB=kansainvälinen sertifikaatti jaetaan samaan tapaan kuin yllä, mutta junioriluokan koira ei voi ottaa tätä vastaan 
VACA=kansainvälinen varasertifikaatti samaan tapaan kuin yllä, mutta junioriluokan koira ei voi ottaa tätä vastaan.

Muotovalio=Suomessa koira valioituu saatuaan kolmelta eri tuomarilta sertifikaatin joista kolmannen koira on saanut täytettyään 2 vuotta. 

Eli nyt voitkin yrittää ymmärtää itsenäisesti mitä tarkoittaa Einsteinin Kuopion tulospäivitys: 
JUN ERI2 SA PU2 VASERT
Vastaus blogitekstin lopussa ;) 

Noniin ja palataan takaisin aiheeseen. Maailman Voittaja näyttelyssä käytiin pyörähtämässä ja junioriluokan kolmanneksi sijoittui Einstein. Hyvinpä siis sujui sielläkin joskin titteli jäi saamatta. Nyt pidetään pieni tauko näyttelyistä ennen Kouvolan näyttelyä. Samalla treenaillaan miten kuljetaan nätisti hihnassa.

Tänään olisi luvassa vielä kuntosaleilua "valmentajan" johdolla (innolla ja pelonsekaisin tuntein odotan). Aamulenkillä kävin ja ihan häkellyin kuinka nopeasti olin ensimmäisen kilometrin juossut. Koko ajan nopenee ajat vaikka en sitä edes yritä. Onhan se kuitenkin niin, että koko ajan vähemmän kiloja kannettavana lenkillä ja koko ajan paranee kunto.

Vastaus Kuopion tulospäivitystä pähkäilleille: Junioriluokassa laatuarvosanalla erinomainen ja sertifikaatin arvoinen. Junioriluokassa sijoittui toiseksi ja eteni paras uros kehään, jossa myös sijoittui toiseksi. Ensimmäiseksi tullut vastaanotti sertin, joten Einstein vastaanotti vara-sertin.